Dirikkidekafluoridi
| Dirikkidekafluoridi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | S2F10 |
| Moolimassa | 254,14 |
| Ulkomuoto | Väritön neste |
| Sulamispiste | -52,7 °C[1] |
| Kiehumispiste | 28,7 °C[2] |
| Tiheys | 2,08 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Dirikkidekafluoridi (S2F10) eli rikkipentafluoridi on rikin ja fluorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste.
Ominaisuudet ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa dirikkidekafluoridi on väritöntä nestettä, joka haihtuu helposti. Yhdiste ei liukene veteen, mutta reagoi kuumennettaessa veden kanssa ja myös useiden muiden aineiden kanssa. Kuumennettaessa yhdistettä yli 150 °C:n lämpötilaan se disproportioituu rikkitetrafluoridiksi ja rikkiheksafluoridiksi. Dirikkidekafluoridi on hyvin myrkyllistä.[2][3][4][5][6]
Dirikkidekafluoridia muodostuu rikin ja fluorin reagoidessa keskenään. Se on rikkiheksafluoridin valmistuksen sivutuote ja sitä muodostuu myös eristekaasuna käytetyn rikkiheksafluoridin hajotessa. Laboratorioissa dirikkidekafluoridia tuotetaan rikkikloridipentafluoridin fotolyysillä.[2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–92. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.7.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Francis E. Evans, Ganpat Mani: Strontium and Strontium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Jean Aigueperse, Paul Mollard, Didier Devilliers, Marous Chemla, Robert Faron & René Romano, Jean Pierre Cuer : Fluorine Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 528. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.7.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1053. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 159. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.