Diogenes Oinoandalainen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Diogenes Oinoandalainen (100-luku) oli kreikkalainen epikurolaiseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Diogenes kirjoitutti kotikaupunkiinsa Oinoandaan Lyykian vuorille massiivisen epikurolaisen piirtokirjoituksen ohjeiksi kaupunkilaisille. Kirjoitus sisältää noin 25 000 sanaa. Se sisältää Epikuroksen opetuksia fysiikasta, tietoteoriasta ja etiikasta, ja on tärkeitä lähteitä epikurolaiseen ajatteluun.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

Diogeneen omasta elämästä ei tiedetä muuta kuin se vähä, mitä hän itse paljastaa meille. Kirjoitus itsessään on ajoitettu 100-luvun loppupuolelle perustuen kielelliseen ja epigraafilliseen analyysiin.[1] Diogenes oli tarpeeksi varakas, jotta hän kykeni hankkimaan suuren maa-alueen Oinoandasta kirjoitukselle. Epikuroksen ajattelusta mielenrauhan itselleen löytäneenä Diogenes kertoo motiivikseen, että vanhalla iällään hän halusi auttaa myös niitä jotka tulevat hänen jälkeensä,[2] ja siksi hän sijoitti elämän parannuskeinot kaikkien nähtäville.

[muokkaa] Piirtokirjoitus

Diogenes rakennutti Oinoandaan suorakulmaisen aukion, jota ympäröi pylväshalli ja jolla oli patsaita.[2] Yhdelle lyhemmistä sivuista hän sijoitti portaalin, ja sen vastakkaisella puolella oli mahdollisesti hänen hautakammionsa. Epikurolaisia oppeja sisältävä piirtokirjoitus sijoittui kahdelle pidemmälle sivulle.[2] Kirjoitus oli 2,37 metriä korkea[3] ja 80 metriä pitkä. Siihen kuului alun perin noin 25 000 sanaa ja se täytti noin 260 neliömetrin alan seinämästä.[4]

Piirtokirjoitus löydettiin vuonna 1884, ja ensimmäiset 64 tekstifragmenttia julkaistiin vuonna 1892. Tämän jälkeen on julkaistu lisää fragmentteja, ja niitä on julkaissut ennen kaikkea Martin Ferguson Smith.[3] Brittiläiset tutkijat tutkivat kirjoitusta laajalti vuosina 1968–1983, ja se kaksinkertaisti kirjoituksesta tunnettujen katkelmien määrän. Ehkä noin neljäsosa kirjoituksesta on selvitetty.[3]

Piirtokirjoitus sisältää kolme Diogeneen kirjoittamaa tutkielmaa sekä useita kirjeitä ja mietelauseita:

  • Tutkielma etiikasta, joka kuvaa nautinnon elämän päämääräksi ja hyveen keinoksi saavuttaa se; ja selittää, kuinka saavuttaa onnellinen elämä.[5]
  • Tutkielma fysiikasta, jossa on paljon yhtäläisyyksiä Lucretiuksen teokseen Maailmankaikkeudesta; sisältää ajatuksia muun muassa unista,[6] jumalista, ihmisten alkuperästä sekä vaatetuksen, puheen ja kirjoitustaidon keksimisestä.[7]
  • Tutkielma vanhasta iästä, joka vaikuttaa puolustaneen vanhaa ikää nuorten pilkkaa vastaan, vaikkakin tutkielmasta on säilynyt vain vähän.[6]
  • Diogeneen kirjeitä ystävilleen, sisältäen eräälle Antipatrokselle osoitetun kirjeen koskien epikurolaista oppia siitä, että maailmoja on lukemattomia määriä.[5]
  • Epikurolaisia elämänohjeita, kokoelma Epikuroksen ja muiden merkittävien epikurolaisten lausumia, lisättynä etiikkaa käsittelevän tutkielman loppuun.[8]
  • Epikuroksen kirjeet, sisältäen kirjeen Epikuroksen äidille koskien unia.[6]

Yksi kirjoituksista on tetrafarmakos, neliosainen yhteenveto epikurolaisuudesta.

[muokkaa] Lähteet

  • Morford, Mark P. O.: The Roman Philosophers: From the Time of Cato the Censor to the Death of Marcus Aurelius. Routledge, 2002. ISBN 0415188520.
  • Powell, John Undershell & Barber, Eric Arthur: New Chapters in the History of Greek Literature: Recent Discoveries in Greek Poetry and Prose of the Fourth and Following Centuries BC. Clarendon Press, 1921.
  • Reale, Giovanni: A History of Ancient Philosophy: The Schools of the Imperial Age. SUNY Press, 1990. ISBN 0791401294.
  • Smith, Martin Ferguson: Lucretius, On the Nature of Things. Hackett, 2001. ISBN 1591023203.

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Powell & Barber 1921, s. 31.
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 Reale 1990, s. 45.
  3. ↑ 3,0 3,1 3,2 Morford 2002, s. 128.
  4. ↑ Smith 2001, s. xxi.
  5. ↑ 5,0 5,1 Powell & Barber 1921, s. 33.
  6. ↑ 6,0 6,1 6,2 Morford 2002, s. 129.
  7. ↑ Powell & Barber 1921, s. 32.
  8. ↑ Powell & Barber 1921, s. 34.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Gordon, Pamela: Epicurus in Lycia: The Second-century World of Diogenes of Oenoanda. University of Michigan Press, 1996. ISBN 0472104616.
  • Smith, Martin Ferguson: The philosophical inscription of Diogenes of Oinoanda. Österreichische Akademie der Wissenschaften, 1996. ISBN 3700125968.
  • Smith, Martin Ferguson: Supplement to Diogenes of Oinoanda The Epicurean Inscription. Bibliopolis, 2003. ISBN 8870884414.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty vieraskielisen Wikipedian artikkelista, ja siitä puuttuvat lähdemerkinnät tai lähdemerkinnät tarvitsevat tarkistamista. Voit auttaa Wikipediaa etsimällä sopivat lähteet tai tarkistamalla lähteet.
Antiikin filosofia – Epikurolainen koulukunta
Kreikkalainen aika Epikuros · Metrodoros · Polyainos · Leontion · Karneiskos · Hermarkhos · Idomeneus · Leonteus · Themista · Kolotes · Polystratos · Dionysios Lamptrailainen · Basileides · Diogenes Tarsoslainen · Demetrios Lakonialainen · Filodemos · Apollodoros · Zenon Sidonlainen
Roomalainen aika Amafanius · Titus Albucius · Lucretius · Faidros · Patron · Siron · Diogenes Oinoandalainen · Catius
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Oinoandalainen
Henkilökohtaiset työkalut