Dekretaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dekretaali (myöhäislat. dēcrētā'le, päätös) on paavin tekemä ratkaisu, jota voidaan pitää ennakkopäätöksenä. Dekretaalit olivat vanhalla ajalla ja keskiajalla erityisesti kirkkokuriin liittyviä kirjelmiä tai määräyksiä, jotka paavi julkaisi. Niille oli tyypillistä ehdottoman tottelevaisuuden vaatimus.

Varhaisimmat dekretaalit ovat paavi Siriciuksen ajalta 300-luvun lopulta. 400-luvun alkupuolelta lähtien niistä tehtiin kokoelmia. Tunnetuin asiakirjaryhmä on se, josta käytetään nimitystä pseudoisidoriset dekretaalit. Nämä noin vuonna 850 tehdyt asiakirjat pitivät tärkeänä frankkilaisen kirkon riippumattomuutta maallisten ruhtinaitten ja paavien vallasta. Tähän Isidorus Mercatorin toimittamaan dekretaalikokoelmaan vedottiin jo 857, ja paavien valtapyrkimysten tukena sitä alettiin käyttää 1000-luvulla. Kokoelman osoitti vuonna 1628 väärennökseksi reformoitu teologi David Blondel.

Dekretaaleja pidettiin samanarvoisina kuin kirkolliskokouspäätöksiä, ja ne otettiin mukaan kanonisen oikeuden kodifikaatioihin. Tunnettu dekretaalikokoelma on muun muassa se, joka sisältyy "kanonisen oikeuden isän" kamaldolilaismunkki Gratianuksen (eli noin 1100–1160) vuonna 1140 toimittamaan paavilliseen määräyskokoelmaan Concordia discordantium canonum eli Decretum Gratiani. Se muodostaa Corpus juris canonici -nimisen kodifikaation ensimmäisen osan ja on yksi kirkkolainsäädännön perusteoksista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1964, hakusanat dekretaali, pseudo-isidoriset dekretaalit ja Gratianus
  • Otavan iso tietosanakirja, Otava 1963, hakusanat dekretaali ja pseudo-Isidoruksen väärennökset