D-kvarkki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
d-kvarkki
Rakenne Alkeishiukkanen
Perhe Fermioni
Sukupolvi Ensimmäinen
Vuorovaikutus Painovoima
Sähkömagneettinen
Vahva vuorovaikutus
Heikko vuorovaikutus[1]
Antihiukkanen d-antikvarkki
Löydetty teoreettisesti Murray Gell-Mann ja George Zweig (1964)
Löydetty SLAC (1968)
Symboli d
Hajoaa hiukkaseksi Vakaa
Sähkövaraus −⅓ e[1]
Värivaraus on
Spin ½[1]

D-kvarkit (engl. down) eli alas-kvarkit ovat alkeishiukkasia ja yksi kuudesta kvarkkityypistä. Muut tyypit ovat c, s, u, b ja top -kvarkit. Niiden massa on kaikista kvarkeista toiseksi pienin. Niiden antihiukkasia ovat d-antikvarkit.

Kuten kaikkien kvarkkien, d-kvarkkien spin on 1/2 ja baryoniluku 1/3. Erityisesti d-kvarkin isospin I3 on -1/2 ja sähkövaraus -1/3e. D-kvarkki kuuluu samaan kvarkkiduplettiin u-kvarkin kanssa.[2][3]

D-kvarkit muodostavat yhdessä u-kvarkkien kanssa protonit, joissa on kaksi u-kvarkkia ja yksi d-kvarkki sekä neutronit, jotka rakentuvat kahdesta d-kvarkista ja yhdestä u-kvarkista. D-kvarkki kuuluu rakennusosasena myös useisiin lyhytikäisiin hadroneihin. Se on yksi kolmesta alkuperäisen kvarkkimallin vuonna 1964 ennustamasta kvarkista.[2]

D-kvarkkien massa on toiseksi pienin kaikista kvarkeista (4,1-5,8 MeV). Niitä pienempiä ovat vain u-kvarkit (1,7-3,3 MeV).[3] Muut kvarkkityypit ovat kymmeniä tai jopa tuhansia kertoja näitä kvarkkeja massiivisempia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schumm, Brian A.: Syvällä asioiden sydämessä: Hiukkasfysiikan kauneus. Suom. Kimmo Pietiläinen. The John Hopkins University Press, 2004. ISBN 952-5202-91-7.
  • HyperPhysics: Kvarkit (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Schumm 2004, s. 135
  2. a b Jukka Maalampi, Tapani Perko: Lyhyt modernin fysiikan johdatus, 4. korjattu painos, s. 184–187. Helsinki: Limes ry, 2006. ISBN 951-745-213-6. (suomeksi)
  3. a b Antti Hakola: Ydin- ja alkeishiukkasfysiikka, Raportti TKK-F-B204, ISBN 978-951-22-9178-6, luku 7