SLAC

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SLAC:n 3,2 km pitkä lineaarinen hiukkaskiihdytin on rakennettu 10 metriä maan alle

SLAC on vuonna 1962 perustettu Stanfordin yliopiston yhteydessä toimiva hiukkaskiihdytinlaboratorio Kaliforniassa Yhdysvalloissa. SLAC keskittyy alkeishiukkasten kokeelliseen ja teoreettiseen tutkimukseen.

Laitteisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä SLAC:n tunnelissa

SLAC:iin on rakennettu 10 metriä maan alle 3,2 km pitkä lineaarinen kiihdytin SLC, joka saatiin valmiiksi vuonna 1989. Kiihdytinputki koostuu kuparilevyistä ja -sylintereistä, joissa kiihdytetään elektroneita ja positroneita klystroneista tulevien korkeaenergisten mikroaaltojen avulla. [1] Kiihdytin pystyy tuottamaa elektroni- ja positronisuihkuja 50 GeV:n suihkuenergioilla. [2] SLC:llä ollaan tuotettu korkeaenergisessä elektroni-positroni -törmäytyksessä Z0-mittabosoneita. [3] Nykyään SLC:tä käytetään PEP-II:n esikiihdyttimenä.

SLAC:iin on rakennettu myös kaksi ympyränmuotoista törmäytintä, 1970-luvulla valmistunut SPEAR ja 1980-luvulla valmistunut PEP, joka on ympärysmitaltaan 2,2 km. PEP:iä on uudistettu siten, että se koostuu nykyään hiukkasia eri energioilla kiihdyttävästä kahdesta renkaasta ja kiihdytin uudelleennimettiin PEP-II:ksi.[4]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SLAC.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Electrons are Accelerated in a Copper Structure SLAC. (englanniksi)
  2. SLAC Linear Collider (SLC) SLAC. (englanniksi)
  3. Juhi Yajnik: logbook: first Z at SLC Symmetry Magazine. (englanniksi)
  4. Positron Electron Project (PEP) SLAC. (englanniksi)

Koordinaatit: 37°24′53″N, 122°13′18″W

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.