SLAC
SLAC on vuonna 1962 perustettu Stanfordin yliopiston yhteydessä toimiva hiukkaskiihdytinlaboratorio Kaliforniassa Yhdysvalloissa. SLAC keskittyy alkeishiukkasten kokeelliseen ja teoreettiseen tutkimukseen.
Laitteisto [muokkaa]
SLAC:iin on rakennettu 10 metriä maan alle 3,2 km pitkä lineaarinen kiihdytin SLC, joka saatiin valmiiksi vuonna 1989. Kiihdytinputki koostuu kuparilevyistä ja -sylintereistä, joissa kiihdytetään elektroneita ja positroneita klystroneista tulevien korkeaenergisten mikroaaltojen avulla. [1] Kiihdytin pystyy tuottamaa elektroni- ja positronisuihkuja 50 GeV:n suihkuenergioilla. [2] SLC:llä ollaan tuotettu korkeaenergisessä elektroni-positroni -törmäytyksessä Z0-mittabosoneita. [3] Nykyään SLC:tä käytetään PEP-II:n esikiihdyttimenä.
SLAC:iin on rakennettu myös kaksi ympyränmuotoista törmäytintä, 1970-luvulla valmistunut SPEAR ja 1980-luvulla valmistunut PEP, joka on ympärysmitaltaan 2,2 km. PEP:iä on uudistettu siten, että se koostuu nykyään hiukkasia eri energioilla kiihdyttävästä kahdesta renkaasta ja kiihdytin uudelleennimettiin PEP-II:ksi.[4]
Aiheesta muualla [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Electrons are Accelerated in a Copper Structure SLAC. (englanniksi)
- ↑ SLAC Linear Collider (SLC) SLAC. (englanniksi)
- ↑ Juhi Yajnik: logbook: first Z at SLC Symmetry Magazine. (englanniksi)
- ↑ Positron Electron Project (PEP) SLAC. (englanniksi)
Koordinaatit:
