Cumberlandinlammaskoira
| Cumberlandinlammaskoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Englanti,  Iso-Britannia |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Alkuperäinen käyttö | paimennus |
| Nykyinen käyttö | ei |
| Muita nimityksiä | Cumberland Sheepdog |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 18–22,5 kg |
| Säkäkorkeus | 50,8 cm |
| Väritys | mustavalkoinen |
Cumberlandinlammaskoira (Cumberland Sheepdog) on sukupuuttoon kuollut englantilainen koirarotu. Sen väitetään olleen yksi australianpaimenkoiran kantaroduista[1].
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu edusti collie-tyyppiä ja muistuttikin erittäin paljon bordercollieta, joskin oli tätä raskasrakenteisempi, leveäpäisempi ja tuuheaturkkisempi.[2] Se mainittiin Clifforf LB Hubbardin teoksessa Dogs In Britain, A Description of All Native Breeds and Most Foreign Breeds in Britain vuodelta 1948. Hubbard kuvaili sitä paljon walesinpaimenkoiran kaltaiseksi. Pää oli melko leveä ja litteä ja kapeni keskipitkää kuonoa kohti. Melko pienet korvat olivat eteenpäin taittuneet tai puolipystyt. Runko oli melko pitkä ja erittäin notkea. Raajat olivat kevyet mutta lihaksikkaat ja häntä alaskiinnittynyt ja laahaava. Karvapeite oli melko runsas ja tiheä. Väritys oli aina musta valkoisella liekkikuviolla, rintakehällä, raajoilla ja hännänpäällä. Säkäkorkeus oli 50,8 cm ja paino 18–22,5 kg.[3]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cumberlandinlammaskoira oli viisas, ketterä ja työkoirana luotettava. Se oli sopeutunut kotialueensa karuun ilmastoon, ja sen runsas, tiheä ja vedenkestävä karvapeite suojasi sitä kylmältä ja sateelta. Se työskenteli hiljaa, nopeasti ja matalalla.[2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu oli sukua bordercollielle ja muille vanhoille työcollieille. Sitä esiintyi Luoteis-Englannin Cumberlandissa, Westmorlandissa ja Peak Districtissä vuosisatojen ajan.[2] Peak Districtistä Cheviot-kukkuloille, erityisesti alueen itäpuolella, sitä pidettiin erinomaisena työkoirana.
Hugh Lowther, Lonsdalen 5. jaarli oli rodun suuri ihailija ja hänellä olikin elämänsä aikana monta sen edustajaa. Niitä oli ollut hänen perheellään yli sadan vuoden ajan ja hän yritti pelastaa populaation sukupuutolta. Vuonna 1899 lordi Lonsdalen oli pakko risteyttää jäljellä olleet cumberlandinlammaskoiransa saksanpaimenkoiran kanssa. Tämä pelasti kannan muutamaksi vuosikymmeneksi, mutta joitain vuosia ennen kuin Hubbard kirjoitti kirjansa lordi Lonsdale oli lakkauttanut kennelinsä ja antanut loput koiransa maanviljelijäystävilleen ympäri Lowtheria
Cumberlandin maanviljelijät olivat aloittaneet rodulla lammaskoirakokeet, joita kesti vähintään 65 vuotta ennen kuin se kuoli sukupuuttoon. 1900-luvun alkupuolella joitain sen edustajia kutsuttiin bordercollieiksi ja se on voinutkin sulautua tähän rotuun. Hubbardin mukaan moni niin kutsutuista bordercollieista jotka olivat voittaneet palkintoja olivat cumberlandinlammaskoiria.[3] 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa cumberlandinlammaskoiria esiintyi joka vuosi paikallisissa lammaskoirakokeissa, mutta jo 1900-luvun puolivälissä rotu alkoi harvinaistua nopeasti.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Working Aussie Source: History of the Australian Shepherd (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 408. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b Hubbard, Clifford LB. Dogs in Britain, a Description of All Native Breeds and Most Foreign Breeds in Britain. 1948
