Cobden–Chevalierin kauppasopimus
Cobden–Chevalierin kauppasopimus on vuonna 1860 Ison-Britannian ja Ranskan välillä solmittu sopimus, jonka niin sanottu suosituimmuuslause edisti merkittävästi vapaakauppaa ja alhaista tullisuojelua.[1]
Suosituimmuuslausekkeen (most favored nation clause) soveltaminen laajeni pian eri valtioiden välisiin kauppasopimuksiin. Se on siitä lähtien ollut keskeinen ulkomaankauppapoliittinen väline.[1]
Lausekkeen mukaan maan A maalle B myöntämä suosituimmuusasema merkitsee, että jos maa A antaa jonkin kauppaedun, yleensä tullialennuksen, maalle C, tämä etu koskee siten ilman eri sopimusta myös maan B tuotteita.[1]
Vuoteen 1908 mennessä Isolla-Britannialla oli tällainen sopimus jo 46 valtion kanssa, ja se käsitti myös siirtomaissa valmistettuja tuotteita. Saksalla ja Ranskalla oli sopimuksia jonkin verran vähemmän.[1]