Carl Fredrik Örn
Carl Fredrik Örn (1823 – 9. helmikuuta 1881 Viipuri) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]
Carl Fredrik Örnin isä oli lääketieteen tohtori, hovineuvos Kaspar Wilhelm Örn ja puoliso Natalie Frankenhäuser. Örn tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1839 ja määrättiin sieltä 1845 valmistuttuaan vänrikkinä palvelukseen 3. kevyeen ratsastavaan tykistöpatteriin. Hän suoritti 1846–1848 Pietarin tykistökoulun upseeriluokat, koulun aikana 1847 hänet asetettiin armeijan tykistöön 1847 ja ylennettiin kurssin jälkeen aliluutnantiksi. Vuonna 1849 Örn ylennettiin luutnantiksi ja siirrettiin palvelukseen 11. ratsastavaan tykistöprikaatiin. Alikapteeniksi hänet ylennettiin 1854. Samana vuonna hän toimi Venäjän armeijan komiteassa, joka kehitti kivääreitä ja suustaladattavia aseita Pietarissa.[1]
Krimin sodan lopulla vuonna 1856 Örn sai siirron Henkivartioväen ratsastavaan tykistöprikaatiin, mistä hänet kahta vuotta myöhemmin määrättiin kapteeniksi ylennettynä Iževskin asetehtaan teknillisen päällikön apulaiseksi. Vuoden 1858 lopulla Örn määrättiin Viipurin tykistövaruskunnan päälliköksi ja ylennettiin everstiluutnantiksi. Vuonna 1859 hänet siirrettiin Viipurin linnoitustykistön päälliköksi, missä tehtävässä hän toimi aina kuolemaansa saakka. Örn ylennettiin everstiksi 1865 ja komennettiin Viipurin sotilassairaalan esimieheksi, pysytettynä edellä mainitussa tehtävässä. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin tammikuussa 1878.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Carl Fredrik Örn Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 4.5.2020)
|
