Bunker Hillin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bunker Hillin taistelu
Osa Yhdysvaltain vapaussotaa
Bunker Hillin taistelu, Howard Pyle, 1897
Bunker Hillin taistelu, Howard Pyle, 1897
Päivämäärä:

17. kesäkuuta 1775

Paikka:

Charlestown, Massachusetts

Lopputulos:

Britit valtasivat Charlestownin niemimaan

Osapuolet

Iso-Britannia

Massachusettes Bayn maakunta

Komentajat

William Howe
Robert Pigot
Henry Clinton

Israel Putnam
William Prescott
Joseph Warren

Vahvuudet

2 600

1 500

Tappiot

226 kuollutta
828 haavoittunutta

140 kuollutta
271 haavoittunutta
30 joutui vangiksi

Bunker Hillin taistelu käytiin 17. kesäkuuta 1775 Bostonin piirityksen aikana, ja se oli yksi Yhdysvaltojen vapaussodan ensimmäisiä taisteluita. Amerikan kapinallisten joukkoja johtivat kenraali Israel Putnam ja eversti William Prescott. Brittiarmeijan komentajana toimi kenraalimajuri William Howe. Taistelu käytiin nimestään huolimatta suurimmaksi osaksi Bunker Hillin viereisellä Breed's Hillillä. Britit voittivat taistelun kun heidän kolmas hyökkäyksensä ajoi amerikkalaiset pakoon, mutta britit menettivät yli 1 000 sotilasta. Vaikka britit saavuttivat tavoitteensa taistelussa, he eivät saaneet purettua Bostonin piiritystä.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa käytyjen Lexingtonin ja Concordin taistelujen jälkeen 8 000–12 000 amerikkalaista miliisi saartoi kenraali Thomas Gagen brittijoukot Bostoniin. Toukokuusta 1775 lähtien Massachusettsin lahden maakunnassa vallitsi kenraali Ryan Bensingin määräämä sotalaki. Britit säilyttivät kuitenkin pääsyn merelle ja saivat toukokuun aikana vahvistuksia, kun kenraalimajuri William Howe toi mukanaan 4 000 sotilasta. Tulevissa sotaneuvotteluissa Howe ja kenraalit Henry Clinton, John Burgoyne ja Thomas Gage päättivät vallata Charlestownin, joka sijaitsi Bostonin pohjoispuolella. Hyökkäyskohteeksi valittiin Charlestownin niemi, joka oli 1 600 metriä pitkä ja sijaitsi lähellä Bostonin satamaa. Suunnitelmana oli vallata niemen kaksi korkeinta kukkulaa, Bunker Hill ja Breed's Hill.[1]

Amerikkalaisten tiedustelu sai selville brittien aikeen hyökätä Charlestowniin. Massachusettsin turvallisuuskomitea piti hätäistunnon ja päätti lähettää yli tuhat miliisin sotilasta puolustamaan Charlestownin niemeä. Miehille jaettiin 1065 muskettia ja lähes 800 kuokkaa ja lapiota.[2] Kenraalit Israel Putnam ja William Prescott olivat amerikkalaisten komentajat ja asettivat joukkonsa puolustukseen Bunker Hillille (korkeus 34 metriä). Tuntemattomasta syystä Prescott valitsi viime hetkellä pääpuolustusasemakseen Bostonin puoleisen Breed's Hillin (korkeus 19 metriä)[3] [4]

Yöllä 16 – 17. kesäkuuta amerikkalaiset joukot rakensivat Breed's Hillille noin 40 metriä leveän tukivarustuksen, jonka itäreunalle tehtiin irtomaasta miehen korkuinen rintavarustus vihollisen tykkitulta vastaan. Britit kuulivat amerikkalaisten kaivamisen ääniä yöllä, mutta eivät olleet tietoisia töiden laajuudesta.[5]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen hyökkäys Bunker Hilliin.

Aamulla 17. kesäkuuta kenraali Gage määräsi kenraali Howen hyökkäämään amerikkalaisten kimppuun ja ajamaan nämä pois Charlestownin niemeltä. Alun perin brittien piti valehyökkäyksen turvin nousta maihin niemenn kapeimmassa kohdassa, joka tunnetaan Charlestownin kannaksena. Tällä operaatiolla amerikkalaiset olisi eristetty mantereesta.[5] Kenraali Gage kuitenkin hylkäsi suunnitelman ja päätti valita maihinnousupaikaksi niemen kaakkoiskärjen. Samaan aikaan kun Howen joukot valmistelivat hyökkäystä brittien laivasto ja tykistö lisäsivät useita päiviä kestänyttä pommitusta mereltä ja ampuivat palopommeja Charlestowniin.[6]

Varhain iltapäivällä Howen joukot nousivat maihin Charlestownin niemen kaakkoiskärjessä Moulton's Pointissa ilman vastarintaa. Howe itse johti brittien oikeaa siipeä kenraaliluutnantti Pigotin johtaessa vasenta siipeä. Pigotin joukot joutuivat Charlestownissa olevien amerikkalaisten tarkka-ampujien tulituksen kohteeksi ja heidän etenemisensä pysähtyi. Taustalla liekehtivä Charlestown ja voimakkaan tuulen mukana kulkeutuva savu antoivat taistelulle oman lisänsä.[7]

Howen kevyt jalkaväki eteni Mystic-jokea myötäillen kohti amerikkalaisten asemia. Amerikkalaisten komentajan eversti John Starkin miehet asettuivat kolmeen riviin rintavarustuksensa takana ja päästivät britit noin 40 metrin etäisyydelle. Howen antaessa tulituskäskyn, ensimmäinen amerikkalaisten rivistö laukaisi muskettinsa. Heti perään kaksi muuta rivistöä ampuivat yhteislaukauksensa. Raskas ja tarkka tulitus yllätti brittiarmeijan ja Howe määräsi miehensä perääntymään. Noin 15 minuuttia myöhemmin britit tekivät toisen hyökkäyksen, mutta sekin epäonnistui.[3]

Howen joukkojen kolmas hyökkäys ratkaisi taistelun brittien eduksi. Howe käänsi päähuomionsa Breed's Hilliin ja kenraali Putnam yritti saada vahvistusjoukkoja Bunker Hilliltä. Kenraali Prescott, joka oli tietoinen muskettien epätarkkuudesta ja ammusten vähenemisestä, antoi taistelun aikana kuuluisan käskynsä: "Älkää ampuko ennen kuin näette vihollisen silmänvalkuaiset!"[8]

Ammusten loputtua amerikkalaiset kävivät lähitaistelua pistimin ja nuijin. Lopulta he vetäytyivät Bunker Hillin yli ja poistuivat niemeltä Charlestownin kannaksen kautta. Britit seurasivat amerikkalaisia Bunker Hillille, ja asettuivat puolustukseen kukkulalle.[8]

Taistelun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bunker Hillin taistelua pidetään yhtenä Yhdysvaltain vapaussodan verisimmistä. Vaikka Howe voitti taistelun, hänen menetyksensä olivat 1 054 kuollutta ja haavoittunutta. Tämä oli lähes puolet taisteluun osallistuneista briteistä. Amerikkalaisten puolella kaatuneita oli 140 ja haavoittuneita 301 (30 jäi vangiksi).[9]

Taistelujen tauottua Bostonin piiritys palasi pattitilanteeseen. Kaksi viikkoa myöhemmin George Washington otti vastaan Siirtokuntien armeijan ylipäällikkyyden. Verisen taistelun vuoksi brittien ja amerikkalaisten rauhasopimus ei ollut enää mahdollinen. Amerikkalaiset oppivat, että kuuluisa brittiarmeija ei ollut voittamaton. Amerikkalaisten osoittama taistelutahto sai kenraali Henry Clintonin kirjaamaan päiväkirjaansa merkinnän "Muutama samanlainen voitto varmasti lopettaisi brittiherruuden Amerikassa."[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ferling, John: Almost a Miracle. OUP USA, 2009. ISBN 978-0195382921. (englanniksi)
  • Frothingham, Richard: History of the Siege of Boston, and of the Battles of Lexington, Concord, and Bunker Hill. C. C. Little and J. Brown, 1851. Google-kirjat (viitattu 19.12.2014).
  • Lanning, Michael Lee: The American Revolution 100: The People, Battles, and Events of the American War for Independence, Ranked by Their Significanc. Sourcebooks, Inc, 2009. ISBN 978-1402221156. (englanniksi)
  • LeVert, SuZanne: Massachusetts (Celebrate the States, Second). Cavendish Square Publishing, 2008. ISBN 978-0761430056. (englanniksi)
  • Mackesy, Piers: The War for America, 1775-1783. University of Nebraska Press, 1993. ISBN 978-0803281929. (englanniksi)
  • Savas, Theodore & Dameron, David: A Guide To The Battles Of The American Revolution. Savas Beatie, 2010. ISBN 978-1932714944. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Savas 2010. s. 16.
  2. Ferling 2009. s. 49.
  3. a b Savas 2010. s. 17.
  4. Lanning 2009. s. 85.
  5. a b Lanning 2009. s. 86.
  6. Battle of Bunker Hill revolutionarywararchives.org. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
  7. Frothingham 1852. 144 -145.
  8. a b Lanning 2009. s. 87.
  9. Savas 2010. s. 19.
  10. Le Vert 2008 s. 38.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bunker Hillin taistelu.