BepiColombo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
BepiColombo
Organisaatio: ESA, JAXA
Valmistaja: EADS Astrium is Prime-Contractor for ESA modules.
Tehtävätyyppi: Planeettatutkimus
Kohde: Merkurius
Laukaisu: 2015-8-1515. elokuuta 2015[1]
Guayanan avaruuskeskus
Laukaisualus: Ariane 5
Kohteessa: tammikuu 2022
Teho: 5.5 kW (1 AU)
ID: BEPICLMBO

BepiColombo on Euroopan avaruusjärjestön (ESA) ja Japanin avaruusjärjestön (JAXA) yhteinen Merkurius-sisäplaneettaa tutkiva avaruuslento, joka laukaistaan kesällä 2015.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkurius on kuvattu vain NASA:n Mariner 10 -luotaimella sen kolmella ohilennolla 29. maaliskuuta 1974, 21. elokuuta 1974 ja 16. maaliskuuta 1975 alimmillaan 327 km:n korkeudelta. Tällöinkin kuvattiin vain toinen puoli planeetasta. Ohilennoilla mitattiin planeetan pinnan ja kaasukehän ominaisuuksia sekä viimeisellä ohilennolla magneettikenttää. Mariner 10 -luotain laukaistiin 11. maaliskuuta 1973 ja se toimi 24. maaliskuuta 1975 asti.
NASA:n MESSENGER-luotain laukaistiin elokuussa 2004 ja se asettui kiertoradalle 2011.
BepiColombo asettunee Merkuriuksen kiertoradalle elokuussa 2020. Hanke on saanut nimensä italialaiselta matemaatikolta Giuseppe ("Bepi") Colombolta (1920—1984), joka oli mukana Mariner 10 -tutkimusohjelmassa.

ESA:n BepiColombo-luotain (MPO)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehittämätön lento koostuu eurooppalaisesta MPO- ja japanilaisesta MMO-luotaimesta. Ne laukaistaan vuoden 2014 aikana. Laukaisun piti alun perin olla venäläinen kantoraketilla, joko Sojuz tai Proton. Kantoraketiksi on kuitenkin valittiin Ariane 5, joka nosti mission kustannuksia noin sadalla miljoonalla eurolla. Mission hinta ESAlle on vuoden 2009 lopussa 904 miljoonaa euroa.[2]

MPO-aluksen piti käyttää ionipropulsiota, joka lyhentäisi lentoajan maapallolta Merkuriukseen 2,5 vuoteen. Voi olla, että siitä kustannussyistä luovutaan ja käytetään kemiallista propulsiota. Avaruusluotaimen pääurakoitsija on Astrium GmbH Saksasta.[3]

MPO:n instrumentit ovat

  • BepiColombo Laser Altimeter (BELA), laseraltimetri, joka mittaa Merkuriuksen pinnanmuotoja; laitteen johtava tutkija on Tilman Spohn Saksasta.
  • Italian Spring Accelerometer (ISA), joka mittaa avaruusluotaimen kiihtymistä, joka ei johdu gravitaatiosta; johtava tutkija on Valerio Iafolla Italiasta.
  • Magnetic Field Investigation (MERMAG) mittaa magneettikenttiä; sen johtava tutkija on André Balogh
  • Mercury Radiometer and Thermal Imaging Spectrometer (MERTIS), joka määrittää Merkuriuksen pinnan mineraalit, lämpötilan ja lämpökapasiteetit; johtava tutkija Elmar K. Jessberger Saksasta
  • gamma- ja neutroni-instrumentti valitsematta; se mittaa Merkuriuksen pinnan ja sen alaisen kerroksen kemiallisen koostumuksen; päätutkija joko Ranskasta tai Venäjältä.
  • Mercury Imaging X-ray Spectrometer (MIXS), mittaa pinnan kemiallisen koostumuksen ja topografian pinnan emittoiman röntgensäteilyn avulla; johtava tutkija Sarah Dunkin Englannista. Suomalainen tekninen ja tieteellinen osuus tämän laitteen toteutukseen on suuri.
  • Mercury Orbiter Radio Science Experiment (MORE) mittaa kuoren ja ytimen rakenteen; johtava tutkija Luciano Iess Italiasta
  • Probing of Hermean Exosphere by Ultraviolet Spectroscopy (PHEBUS) tekee UV-mittauksia, jonka avulla Merkuriuksen kaasukehän yläosan koostumus selviää; johtava tutkija Eric Chassefière Ranskasta
  • SERENA (Search for Exospheric Refilling and Emitted Natural Abundances) mittaa kaasukehää; johtava tutkija Stefano Orsini, Italiasta
  • Solar Intensity X-ray and particle Spectrometer (SIXS) on aurinkomonitori (röntgen); Sen johtava tutkija Juhani Huovelin on Suomesta, Helsingin yliopistosta.
  • Spectrometers and Imagers for MPO BepiColombo Integrated Observatory (SIMBIO-SYS) toimii optisella ja lähi-infrapunan aallonpituudella; johtava tutkija Enrico Flamini Italiasta

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]