Basil Dearden

Basil Dearden (alkujaan Basil Clive Dear, 1. tammikuuta 1911 Westcliff-on-Sea, Essex – 23. maaliskuuta 1971 Lontoo) oli brittiläinen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja. Hän ohjasi monia yhteiskunnallisia ongelmia käsitteleviä draamaelokuvia mutta myös komedioita, usein yhdessä Michael Relphin kanssa tämän toimiessa joko toisena ohjaajana tai tuottajana. Vastaavasti Dearden toimi Relphin ohjausten tuottajana. He olivat molemmat Ealing Studios -yhtiön kantavia voimia 1940- ja 1950-luvuilla ja jatkoivat yhteistyötään muissakin tuotantoyhtiöissä 1960-luvulle asti.

Elämä ja ura

Basil Dear syntyi terästehtailijan pojaksi Essexissä. Hän jätti koulun jo nuorena ja työskenteli vakuutusyhtiön toimistoapulaisena. Teatteriharrastuksensa kautta hän pääsi Lontoon Fulhamissa sijainneen Grand Theatren apulaisnäyttämömestariksi. Vuonna 1931 hän pääsi töihin Basil Dean -nimiselle teatteri-impressaarille, joka työskenteli teatterin ohella myös Ealingin elokuvastudion tuotantojohtajana. Sekaannusten välttämiseksi Basil Dear pidensi sukunimensä Deardeniksi ja siirtyi Deanin avulla pian teatterista elokuvaan. Dearden pysyi Ealingin palveluksessa myös sen jälkeen, kun Basil Dean oli jättänyt talon ja uudeksi päätuottajaksi oli tullut Ealingin menestyksen luonut Michael Balcon. Deardenin ensimmäinen yksin tehty elokuvaohjaus oli sodan ajan vapaaehtoispalokunnasta kertova The Bells Go Down.

Ealingin palveluksessa Dearden aloitti pitkän yhteistyön lavastajana uransa aloittaneen Michael Relphin kanssa. He kuuluivat Ealingin tuotteliaimpiin sekä aikataulujen ja budjettien suhteen luotettavimpiin tekijöihin ja ohjasivat myöhemminkin yhdessä monia elokuvia. Ealingilla he erikoistuivat Britannian sodanjälkeisiä sosiaalisia ongelmia kuvaaviin tarinoihin, joista ensimmäinen oli englantilaisen miehen kanssa avioituvasta saksalaisnaisesta kertova Frieda (1947). Elokuvat Sininen lyhty (1949), Nuoriso harhateillä (1952) ja Kapinoiva nuoriso (1958) käsittelevät nuorisorikollisuutta. Deardenin 1960-luvun taitteen elokuvista Salaperäinen Sapphire (1959) tuo esiin Britannian rotuongelmia, Uhattu (1961) kiellettyä homoseksuaalisuutta ja Life for Ruth (1962) uskonnollisuuden ja lääketieteen ristiriitoja. Muissakin Basil Deardenin draamaohjauksissa teemana on usein epävarmojen, psyykkisesti kovia kokeneiden päähenkilöiden muutosprosessi, kuten sotatraumaa potevien mieshahmojen sopeutuminen siviilielämään.

Draamojen ohella Basil Dearden ja Michael Relph ohjasivat viimeiseksi Ealing-komediaksi jääneen Benny Hill -farssin Hassu dekkari (1956), minkä jälkeen studiot myytiin BBC:lle. Toisessa tuotantoyhtiössä syntynyt komedia Pennitön perintö (1957) kertoo vanhan elokuvateatterin säilytyspyrkimyksistä, mukana muun muassa Peter Sellers.

Vuonna 1959 Dearden ja Relph perustivat yhdessä Richard Attenborough’n, Bryan Forbesin, Jack Hawkinsin ja Guy Greenin kanssa tuotantoyhtiön Allied Film Makers, joka teki rahoitus- ja levitysyhteistyötä elokuvajätti Rank Organisationin kanssa. Vuoden 1960 komedia Pankkirosvojen kerho (The League of Gentlemen) oli suuri yleisömenestys, kun taas realistinen draama Life for Ruth (1962) sai vain vähän katsojia.

1960-luvun puolestavälistä lähtien Basil Dearden ja Michael Relph työskentelivät yhdysvaltalaiselle United Artists -yhtiölle, jolle Dearden ohjasi ison budjetin kansainvälisiä tuotantoja kuten Olkinainen (1964), Liian monta agenttia (1964) ja Sudanin siirtomaakahakoista 1800-luvun lopulla kertova autiomaaseikkailu Khartum (1966).

Basil Deardenin viimeiseksi ohjaustyöksi jäi vuoden 1970 psykologinen melodraama Elä kahdesti, jossa Roger Moore esittää hiljaista perheenisää, joka auto-onnettomuuden jälkeen huomaa kaksoisolentonsa ottaneen paikan hänen elämässään häntä itseään paremmin. Kohtalon ivaa on, että Dearden itse joutui pian itse auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena kuoli 60-vuotiaana maaliskuussa 1971. Ennen sitä hän ehti ohjata Roger Moorea vielä kolmessa televisiosarjan Veijareita ja pyhimyksiä jaksossa.

Basil Dearden oli naimisissa näyttelijä Melissa Striblingin kanssa. Heidän poikansa Torquil ja James Dearden ovat myös toimineet elokuva-alalla; James Dearden on tunnettu muun muassa elokuvan Vaarallinen suhde (1987) käsikirjoittajana.

Elokuvaohjauksia

Lähde: Elonet

• Black Sheep of Whitehall (1941)
• The Bells Go Down (1943)
• Majatalo (The Halfway House, Britannia, 1943, yhdessä Alberto Cavalcantiin kanssa)
• Kuolema saapuu yöllä (Dead of Night, episodielokuva, useita ohjaajia, 1945)
• Unohdettu vanki (The Captive Heart, 1946)
• Frieda (1947)
• Sydämen yksinäisyys (Saraband for Dead Lovers, 1948)
• Sininen lyhty (The Blue Lamp, 1949)
• Lontoon nukkuessa (Pool of London, 1950)
• Kultainen häkki (Cage of Gold, 1950)
• Nuoriso harhateillä (I Believe in You, 1952, yhdessä Michael Relphin kanssa)
• The Gentle Gunman (1952)
• The Square Ring (1953, yhdessä Michael Relphin kanssa)
• The Rainbow Jacket (1954, yhdessä Michael Relphin kanssa)
• Out of the Clouds (1955, yhdessä Michael Relphin kanssa)
• Laiva kuoli häpeään (The Ship That Died of Shame, 1955)
• Hassu dekkari (Who Done It?, 1956, yhdessä Michael Relphin kanssa)
• Pennitön perintö (The Smallest Show on Earth, 1957)
• Umpikujassa (Nowhere to Go, 1958, yhdessä Seth Holtin kanssa)
• Kapinoiva nuoriso (Violent Playground, 1958)
• Salaperäinen Sapphire (Sapphire, 1959)
• Pankkirosvojen kerho (The League of Gentlemen, 1960)
• Salainen kumppani (The Secret Partner, 1961)
• Uhattu (Victim, 1961)
• Rakasta tai tuhoudu (All Night Long, 1961)
• The Mind Benders (1962)
• Life for Ruth (1962)
• A Place to Go (1963)
• Olkinainen (Woman of Straw, 1964)
• Liian monta agenttia (Masquerade, 1964)
• Khartum (Khartoum, 1966)
• Tehtävä Monte Carlossa (Mission Monte Carlo, 1966, yhdessä Roy Ward Bakerin kanssa)
• Only When I Larf (1968)
• Rulettia venäläisittäin, madame? (The Assassination Bureau, 1969)
• Elä kahdesti (The Man Who Haunted Himself, 1970)

Kirjallisuutta

• Burton, Alan & O’Sullivan, Tim: The Cinema of Basil Dearden and Michael Relph. Edinburgh University Press, 2009. ISBN 9780748632893.