Bandog
| Bandog | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Englanti,  Iso-Britannia |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Alkuperäinen käyttö | vahtikoira |
| Muita nimityksiä | Bandogge, Band-dogge, Banddog, Bondogge, Bonde Dogge, Tie Dog |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | keltabrindle tai harmaabrindle |
Bandog on harvinainen englantilainen koirarotu.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bandog muistutti mastiffia, joskin oli tätä pienempi ja kevyempi - joidenkin mukaan se olisi ollut eräänlainen "kevyt mastiffi". Se oli kookas ja raskasrakenteinen. Sillä oli voimakkaat leuat. Karvapeite oli karhea; väritykseltään kellertävä tai hiekanharmaa, jossa oli mustat tai ruskeat juovat.[1]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bandog oli mastiffiin verrattuna valppaampi ja aktiivisempi. Se oli itsepäinen ja innokasluonteinen, eikä järin nopea. Se oli peloton, jopa niin hurjaluonteinen, että se piti kytkeä kiinni, ettei se olisi tappanut taloa lähestyneitä vieraita. Pelkkä sen läsnäolo riitti pelottamaan tunkeilijat pois, ilman että sen tarvitsi hyökätä. John Caius kuvaili rotua kirjassaan Of Englische Dogges, ja väitti sen olleen hurjempi kuin "yksikään arcadialainen cur". Thomas Bewickin mukaan se hyökkäsi innokkaasti uhkaajan kimppuun ja sen purema oli kova ja vaarallinen.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu oli alkuperältään muinainen ja sen uskottiin syntyneen mastiffin ja kettukoiran välisestä risteytyksestä. Sitä käytettiin talon vartioimiseen kaikenlaisia varkaita, ryöstäjiä ja yöllisiä vaeltajia vastaan. Se kuoli sukupuuttoon 1800-luvun aikana.[1]
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimitys juontaa juurensa sanasta band ("hihna"), koska koiria pidettiin sidottuina hihnalla tiettyyn kohtaan.[1]