Australian vuoden 1975 perustuslaillinen kriisi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Australian vuoden 1975 perustuslaillinen kriisi tunnetaan englanninkielellä myös termillä the Dismissal on kuvattu Australian historian suurimmaksi poliittiseksi ja perustuslailliseksi kriisiksi. Se huipentui 11. marraskuuta 1975 pääministerin Gough Whitlamin Australian työväenpuolueesta erottamiseen kenraalikuvernöörin Sir John Kerrin toimesta, joka sitten nimetti oppositiojohtajan Malcolm Fraserin liberaalipuolueesta väliaikaiseksi pääministeriksi.
Whitlamin työväenpuolueen hallitus oli valittu vuonna 1972 pienellä enemmistöllä edustajainhuoneeseen, mutta senaatissa voimatasapaino oli maan liberaalilla oppositiolla. Vuoden 1974 vaalit muuttivat tilannetta vain vähän. Vaikka Whitlamin hallitus otti käyttöön monia uusia politiisia ohjelmia, sitä ravistelivat myös skandaalit. Lokakuussa 1975 oppositio käytti senaatin valvontaoikeutta lykätäkseen valtion menojen rahoittamiseen tarvittavien määrärahojen käyttöönottoa, jotka edustajainhuone oli jo hyväksynyt. Opposition ilmoitti jatkavansa lykkäämistä, ellei Whitlam kutsuisi edustajainhuoneen vaaleja, ja kehotti Kerriä erottamaan Whitlamin, ellei hän suostu heidän vaatimukseensa. Whitlam taas uskoi, että Kerr ei irtisanoisi häntä, ja Kerr antoi Whitlamin olla tässä luulossa.
11. marraskuuta 1975 Whitlam aikoi kutsua puolen senaatin vaalit (Australian senaatista valitaan vain puolet senaatissa vaaleittain) yrittäen päästä umpikujasta. Kun hän meni hakemaan Kerrin hyväksyntää vaaleille, Kerr erotti hänet pääministerin virasta ja pian sen jälkeen asensi Fraserin väliaikaiseksi pääministeriksi. Toimimalla nopeasti ennen kuin kaikki työväenpuolueen parlamentin jäsenet saivat tietää hallituksen vaihdosta, Fraser ja hänen liittolaisensa pystyivät varmistamaan määrärahojen siirtämisen, ja Kerr hajotti parlamentin kummatkin kamarit vaaleja varten. Fraser ja hänen hallituksensa valittiin suurella enemmistöllä seuraavassa kuussa pidetyissä vaaleissa (jossa valittiin koko edustajainhuone ja poikkeuksellisesti myös koko senaatti sen hajottamisesta johtuen).
Perustuslaillinen kriisi johti lopulta vain vähäisiin perustuslain muutoksiin. Senaatilla säilyi valta estää budjetin toimeenpano, ja kenraalikuvernöörillä oikeus erottaa hallituksen ministereitä. Näitä valtuuksia ei ole kuitenkaan sittemmin käytetty pakottamaan hallitusta virastaan. Työväenpuolueen kannattajat kritisoivat Kerriä laajalti hänen teoistaan ja hän erosi etuajassa kenraalikuvernöörin virastaan ja asui suuren osan loppuelämästään ulkomailla.
