Arvo Kangashauta
Arvo Kalervo Kangashauta (22. lokakuuta 1900 – 15. helmikuuta 1931 Viipuri) oli suomalainen Etsivän Keskuspoliisin palveluksessa ollut etsivä. Kangashauta tunnettiin myös nimellä Haukka. [1][2]
Kangashauta tuli Etsivän Keskuspoliisin palvelukseen vuonna 1921. Hän oli mukana useissa 1920-luvun kommunistijutuissa, ja muun muassa Fredriksberginkatu 26:n jutun selvittämisessä hänellä oli merkittävä osuus.[2][3]
Presidentti Ståhlbergin kyyditysjutun oikeuskäsittelyn yhteydessä annetun todistajalausunnon mukaan Kangashauta oli jo muutamia päiviä ennen kyyditystä tietoinen siitä, että kyyditys tultaisiin järjestämään. Hän oli kyydityksen aikana Joensuussa kyydistysauton käyttämän maantien varrella ja näki presidenttiä kuljettaneen Jukka Jannén ohjaaman auton menevän ohitseen.[4] Etsivän keskuspoliisin päällikön Esko Riekin mukaan Kangashauta ei ollut tuona ajankohtana Joensuussa, joten hän ei ollut voinut nähdä Jannén kyyditysautoa.[5][6]
Lapuan liikkeen Helsingissä ilmestynyt äänenkannattaja Ajan Sana kertoi 13. toukokuuta 1931, että Kangashauta oli kyydityspäivänä ollut Mäntsälässä ja nähnyt kyyditysauton siellä. Lehden mukaan kyyditys tapahtui sen jälkeen, kun Lapuan liikkeen johto oli kieltänyt kyyditysten järjestämisen. Lehti julkaisi myös kirjallisia todistuslausuntoja, joiden mukaan Etsivän Keskuspoliisin miehet olivat kesällä 1930 avustaneet kyyditsijöitä erikoistiedoillaan mutta sittemmin välit olivat kylmenneet. Kangashaudan kerrottiin sanoneen, että he olivat saaneet määräyksen pitää kyyditsijöitä silmällä, mutta näiden ei silti tarvitsisi olla huolissaan asiasta. Muutamaa päivää ennen Ståhlbergin kyyditystä Kangashaudan kerrottiin eräässä keskustelussa sanoneen, että "kohta saatte kuulla ihmeitä". Kolme päivää ennen kyyditystä lauantaina 11. lokakuuta 1930 Kangashaudan kerrottiin ilmoittaneen, että jokin muilutus oli juuri tekeillä. [7] [8]
Arvo Kangashauta kuoli helmikuussa 1931 Viipurin lääninsairaalassa lyhyen sairauden jälkeen.[1] Valpon Viipurin osaston päällikön Urho Raekallion Örnulf Tigerstedtin kirjaan Vastavakoilu iskee (Otava 1943) kirjoittaman esipuheen mukaan Kangashauta kuoli "eräässä likaisessa kommunistimurjussa kotitarkastusta suorittaessaan saamaansa bakteerimyrkytykseen".[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat, 19.02.1931, nro 49, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c Örnulf Tigerstedt : Vastavakoilu iskee, Otava 1943 (Internet Archive), johdanto s. 12-13
- ↑ Ei ihan teorian mukaan : kollegakirja Tauno Saarelalle 28. helmikuuta 2012, toimittaneet Mikko Majander ja Kimmo Rentola, Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura - Yhteiskunnallinen arkistosäätiö, Helsinki 2012 ISBN 978-952-5976-01-4, luku Outo sellikuolema, kirj. Matti Lackman, sivu 133, viite 23
- ↑ Oliko E. K. ennakolta tietoinen pres. Ståhlbergin kyydityksestä. Merkillinen todistus sähkösanoman hävittämisjutussa, Helsingin Sanomat, 08.05.1931, nro 123, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Johtaja Riekki todistuksesta, Suomen Sosialidemokraatti, 08.05.1931, nro 123, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ E.K. ja pres. Ståhlbergin kyyditys. Johtaja Riekki pitää res. vänr. Jaamalan todistusta käsittämättömänä, Helsingin Sanomat, 09.05.1931, nro 124, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ "Kyytimiesten" ja eräitten E.K:n miesten suhteita. Aluksi yhteistoimintaa, sitten välien kylmenemistä. Mitä etsivä Kangashauta tiesi prof. Ståhlbergin kyydityksestä? Missä hän oikeastaan kyydityspäivänä liikkui?, Ajan Sana, 13.05.1931, nro 108, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Lapualaiset paljastelevat nyt toisiaan. Pääkaupungin lapualaislehti pyrkii jakamaan vastuun etsivän keskuspoliisin kanssa. Oliko E.K. tietoinen etukäteen Ståhlbergin kyydityksestä?, Työn Voima, 16.05.1931, nro 110, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot