Arimo Uusitalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hannu Arimo Uusitalo (s. 1. toukokuuta 1942 Kisko) on suomalainen maanviljelijä ja osuustoimintavaikuttaja, joka on saanut maanviljelysneuvoksen arvonimen.[1]

Uusitalo syntyi kunnallisneuvos Vieno Uusitalon ja Toini Ahlqvistin perheeseen. Hän avioitui 1966 emäntä, merkonomi Pirkko Raumanin kanssa. Uusitalo tuli ylioppilaaksi Salon yhteislyseosta 1963 ja valmistui agronomiksi Helsingin yliopistosta 1969, jolloin hän suoritti opintoja myös Ruotsin maatalousyliopistossa Ultunassa. Uusitalo oli Maataloustuottajain Satakunnan liiton järjestökonsulentti 1969–1972 ja maanviljelijä Nalkin tilalla Kiikalassa 1972–2005. Kiikalan kunnanvaltuuston jäsen hän oli 1977–2000 ja puheenjohtaja 1985–2000. Uusitalolla on ollut useita merkittäviä osuustoiminnallisia ja muita luottamustehtäviä. Hän oli muun muassa Raision Tehtaat Oy:n, vuodesta 1997 Raisio Yhtymä Oyj ja vuodesta 2005 Raisio Oyj, hallintoneuvoston jäsen 1987–1990, hallituksen jäsen 1991–2006 ja hallituksen puheenjohtaja 2001–2006.[1]

Metsäteollisuuden piirissä Uusitalo oli Osuuskunta Metsäliiton, vuodesta 1992 Metsäliitto Osuuskunta, edustajiston jäsen 1991–1992, hallintoneuvoston jäsen 1992 sekä hallituksen jäsen 1993–2007 ja puheenjohtaja 1994–2007. Metsä-Serla Oy:n, vuodesta 2001 M-real Oyj, hallituksen varapuheenjohtaja Uusitalo oli 1994–2007, Finnforest Oyj:n hallituksen varapuheenjohtaja 1994–2007, Oy Metsä-Botnia Ab:n hallituksen jäsen 1994–2007, Oy Metsä Timber Ltd:n hallituksen jäsen 1996–2000 ja Metsä Tissue Oyj:n hallituksen varapuheenjohtaja 1996–2007. Hän oli myös Vapo Oy:n hallintoneuvoston jäsen 2002–2005 ja hallituksen jäsen 2005–2008. Maanviljelysneuvoksen arvonimen Uusitalo sai 1998.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Alifrosti, Kari: Maanviljelysneuvos Arimo Uusitalo (1942–). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 20.5.2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 6.6.2023.
  2. Arvonimi. Maaseudun Tulevaisuus, 1.12.1998, nro 139, s. 24. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.6.2023.