Aputykkivene Aunus
| Aputykkivene Aunus | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Bewerley |
| Laskettu vesille | 1927 |
| Palveluskäyttöön | Suomen merivoimille 17. marraskuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 310 t |
| Pituus | 45,0 m |
| Leveys | 7,0 m |
| Syväys | 3,9 m |
| Koneteho | 575 hevosvoimaa |
| Propulsio | höyry |
| Nopeus | 9 solmua |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x 130 mm tykki 1 x Bofors 40 mm 2 x Madsen 20 mm 2 x syvyyspomminheitintä 1 x syvyyspomminpudotin |
Aputykkivene Aunus (aiemmin Kingston Emerald) oli Suomen merivoimissa palvellut aputykkivene.
Hankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kingston Emerald oli R. Nordström & Co:n vuonna 1927 rakentama Suomen Kalastus Oy:n omistama troolari, joka aseistettiin 1942 aputykkiveneeksi.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus aloitti palveluksensa 17. marraskuuta 1942 Suomen laivaston aputykkivene Aunuksena. Se aseistettiin neuvostoliittolaisella 130 mm:n tykillä, joka oli saatu sotasaaliina Hangosta, ja ilmatorjunta-aseistuksella.[1]
Alus osallistui Viipurinlahden taisteluun, jossa alus muodosti aputykkivene Vienan sekä kahden Saksan laivaston tykkilautan kanssa Taisteluosasto Wikbergin. Osaston tehtävänä oli estää 5. heinäkuuta vihollisen eteneminen Koiviston saarilta pohjoiseen. Neuvostoliiton ilmavoimien hyökätessä osastoa vastaan Aunukseen osui kolme 100 kilon pommia, joista ainoastaan yksi räjähti vaurioittaen alusta pahoin. Samalla osaston komentaja, komentajakapteeni Albert Pöri haavoittui kuolettavasti. Lisäksi neljä miestä katosi ja 11 haavoittui.
Osasto palasi lähtösatamaan, jossa se joutui uudelleen hyökkäyksen kohteeksi. Alus selvisi ilman merkittäviä lisävaurioita. Se korjattiin ja palautettiin alkuperäiseen tehtäväänsä sodan jälkeen. Jostain syystä se ei saanut takaisin alkuperäistä nimeään, vaan palveli sotanimellään loppuun.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: Eita Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.