Aporia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aporia (muinaiskreikaksi ἀπορία: ”umpikuja”, ”pulma”) on filosofisessa päättelyssä tai argumentaatiossa tila, josta ei voida edetä, ja retoriikassa keino ilmaista epäilyä.

Filosofiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofiassa aporia on filosofinen pulmatilanne, (näennäisesti) ratkaisemattomissa oleva umpikuja tai hämmennyksen tila, johon on päädytty esittämällä joku kysymys. Sitä selvitettäessä on päädytty tilanteeseen, jossa lopullista vastausta ei voida antaa. Tämä on usein seurausta siitä, että jäljellä on kaksi yhtä mahdollista mutta keskenään ristiriitaista vaihtoehtoa. Aporia esiintyy ennen kaikkea antiikin filosofiassa, mutta se löytyy myös esimerkiksi Jacques Derridan ajattelusta.

Platonin varhaisia dialogeja kutsutaan usein hänen aporeettisiksi dialogeikseen, koska ne päättyvät usein aporiaan. Näissä dialogeissa Sokrates kyselee kuulustelemaltaan henkilöltä jonkun käsitteen, kuten hyve tai rohkeus, määritelmää. Tämän jälkeen Sokrates osoittaa sokraattista menetelmää käyttäen, ettei henkilön antama määritelmä ole tyydyttävä. Useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen kuulusteltava myöntää lopulta olevansa aporiassa tutkitun käsitteen suhteen, eli myöntää, ettei tiedä käsitteen määritelmää. Platonin dialogissa Menon Sokrates kuvaa aporiaan päätymisen puhdistavaa vaikutusta: se osoittaa jollekin joka vain luuli tietävänsä jotain ettei hän todellisuudessa tiedä sitä, ja synnyttää hänessä halun todella tutkia asiaa.[1]

Aristoteleen Metafysiikassa aporia (”ongelma”) ja niiden määrittely on osana tutkimusmenetelmää. Teoksessa Aristoteles aloittaa tutkimuksen rationalistisen a priori -periaatteen ja empiristisen tabula rasa -lähtökohdan sijasta tutkimalla tunnettuja aporioita ja selvittämällä, mikä pohditutti häntä edeltäneitä metafyysikoita. Teoksen kolmas kirja luettelee näitä aporioita. Aristoteleen sanoin: ”Päästäksemme käsiksi tutkittavaan tieteeseen [metafysiikkaan] meidän on aluksi lueteltava ensimmäiseksi käsiteltävät ongelmat – – Niille, jotka pyrkivät eroon ongelmista, on hyödyksi perusteellinen paneutuminen niihin; päästäänhän ongelmista eroon ratkaisemalla ne”.[2]

Retoriikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aporia on myös retorinen keino, jonka avulla puhuja esittää epäilyn – usein teeskennellyn – koskien omaa mielipidettään, tai kysyy yleisöltä retorisesti, kuinka hänen tulisi edetä. Tästä käytetään myös nimiä dubitatio.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Platon: Menon 84.
  2. Aristoteles: Metafysiikka 995a20-30.