Ilmestyskirjan ratsastajat
Ilmestyskirjan ratsastajat (myös apokalyptiset ratsastajat tai neljä ratsumiestä) ovat neljä Johanneksen ilmestyksen kuudennessa luvussa mainittua vertauskuvallista hahmoa. Varsinkin keskiajalla niitä käytettiin aiheina taiteessa ruton, sodan, nälän ja kuoleman vertauskuvina[1].
Ratsastajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen ratsastaja (Tauti)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
»Valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.»
(Ilmestyskirja 6:2)
Toinen ratsastaja (Sota)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
»Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.»
(Ilmestyskirja 6:4)
Kolmas ratsastaja (Nälänhätä)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
»Musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.»
(Ilmestyskirja 6:5)
Neljäs ratsastaja (Kuolema)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
»Hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan.»
(Ilmestyskirja 6:8)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Factum: Uusi tietosanakirja. 1, A–din. Hakusana apokalyptiset ratsastajat. Espoo: Weilin & Göös, 2003. ISBN 951-35-6640-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilmestyskirjan ratsastajat Wikimedia Commonsissa
