Apalsilliini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Apalsilliini
Apalsilliini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(2S,5R,6R)-3,3-dimetyyli-7-okso-6-[[(2R)-2-[(4-hydroksi-1,5-naftyridiini-3-karbonyyli)amino]-2-fenyyliasetyyli]amino]-4-tia-1-atsabisyklo[3.2.0]heptaani-2-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 63469-19-2
ATC-koodi ?
PubChem CID 6602341
Kemialliset tiedot
Kaava C25H23N5O6S 
Moolimassa 521,554
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen > 80 %[1]
Metabolia ?
Puoliintumisaika 80 minuuttia[1]
Ekskreetio renaalinen, virtsan mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa intravenoosi

Apalsilliini (C25H23N5O6S) on penisilliineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä on käytetty lääketieteessä antibioottina, mutta se ei ole enää käytössä[2].

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apalsilliinin antibioottiset ominaisuudet perustuvat muiden penisilliinien tavoin bakteerien soluseinän synteesin estoon. Se on suhteellisen laajakirjoinen antibiootti, mutta tehoaa erityisesti gramnegatiivisiin bakteereihin kuten Acinetobacter- ja Pseudomonas-sukujen lajeihin. Beetalaktamaaseja tuottaviin bakteereihin apalsilliini ei tehoa.[2][3]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apalsilliini voi aiheuttaa haittavaikutuksinaan veren hyytymisen heikentymistä ja kohonnutta veren kreatiinipitoisuutta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b H Lode, A Elvers, P Koeppe & K Borner: Comparative pharmacokinetics of apalcillin and piperacillin. Antimicrobial Agents and Chemotherapy, 1984, 25. vsk, nro 1, s. 105-108. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.12.2020. (englanniksi)
  2. a b c M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 187-197. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.12.2020). (englanniksi)
  3. Arthur L. Barry, Ronald N. Jones & Clyde Thornsberry: Apalcillin (PC-904): Spectrum of activity and β-lactamase hydrolysis/inhibition. Diagnostic Microbiology and Infectious Disease, 1985, 3. vsk, nro 1, s. 7-17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.12.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]