Antipatros
Antipatros Iolaoksen poika (399/398–319 eaa.) oli makedonialainen sotilas ja Makedonian hallitsija vuosina 334–323 eaa. ja uudelleen vuosina 321–319 eaa. Hän hallitsi Makedoniaa Aleksanteri Suuren ollessa valloittamassa Persiaa. Hän oli yksi Aleksanteri Suuren seuraajista eli diadokeista. Antipatroksen poika Kassandros hallitsi Makedonian kuninkaana vuosina 306–297 eaa.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Filippoksen ja Aleksanterin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antipatroksen isä oli nimeltään Iolaos. Hän saattoi olla samaa sukua kun eräs Iolaos, joka toimi sotapäällikkönä Perdikkas II:n aikana. Antipatros syntyi Paliourassa, jonka tarkkaa sijaintia ei tiedetä.[1]
Sudan mukaan Antipatros aloitti uransa jo Filippos II:n edeltäjän Perdikkas III:n aikana. Antipatros otti osaa Perdikkaan Illyrian sotiin ja oli aktiivinen hovissa. Antipatros olisi tuolloin ollut 40-vuotias Filippoksen noustessa valtaistuimelle. Antipatroksesta tuli Filippoksen tärkein hetairoi eli lähipiirin jäsen.[2]
Antipatros ja Parmenion, hänkin Filippoksen tärkeimpiä kenraaleja, solmivat rauhan Ateenan kanssa vuonna 346 eaa. Antipatros ystävystyi tuolloin Isokrateen kanssa. Antipatros tunsi myös Fokionin, mutta tämä tapahtui ehkä vasta Khaironeian taistelun jälkeen. Antipatroksen tiedetään aikaisemmin sotineen Traakiassa Kersobleptesta vastaan. Vuonna 342 eaa. Antipatros edusti Filipposta Python kisoissa. Samana vuonna Antipatros toimi Makedonian hallitsijana Filippoksen ollessa muualla. Vuonna 340 eaa. Antipatros toimi taas hallitsijana, mutta joutui lähtemään Traakiaan sotimaan Perinthosta vastaan. Antipatros antoi tuolloin maan 16-vuotiaan Aleksanterin hallittavaksi.[3]
Khaironeian taistelun vuonna 338 eaa. jälkeen Antipatros lähetettiin taas solmimaan rauha Ateenan kanssa. Antipatros nimitettiin muun muassa Ateenan kansalaiseksi.[3]
Filippoksen salamurhan jälkeen hän asettui Aleksanterin puolelle. Kun Aleksanteri lähti valloittamaan Persiaa, Antipatros jäi Makedoniaan hallitsijaksi. Aleksanteri otti mukaansa parhaat joukkonsa ja Antipatroksella oli kova työ puolustaa Makedoniaa ja pitää Korintin liitto kasassa. Vuonna 332 eaa. Traakia kapinoi ja seuraavana vuonna Antipatros joutui taistelemaan Spartan kuningasta Agis III:a vastaan. Agis sai tukea persialaisilta ja oli palkannut Issoksen taistelusta selvinneet kreikkalaiset palkkasoturit. Antipatros kukisti spartalaiset Megalopoliksen taistelussa vuonna 330 eaa. (tai 331 eaa.).
Aleksanterin kuoleman jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aleksanterin kuoltua alkoi Lamian sota jossa Antipatros kukisti kapinoita Ateenassa, Aitoliassa ja Thessaliassa. Antipatros vaati, että ateenalaiset luovuttaisivat makedonialaisia vastustaneen Demostheneen, mutta hän teki mieluimmin itsemurhan kuin antautui.
Vuonna 321 eaa. alkoi ensimmäinen diadokkisota. Antipatros vastusti muiden Aleksanterin kenraalien kanssa Perdikkasta, ja hänet valittiin hallitsijaksi tämän kuoleman jälkeen. Antipatros kuoli pian tämän jälkeen vuonna 319 eaa. Ennen kuolemaansa Antipatros teki Polyperkhonista seuraajaansa.
Antipatroksen vanhimmasta pojasta Kassandroksesta tuli myös Makedonian hallitsija ja myöhemmin sen kuningas.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antipatroksella oli ainakin kymmenen lasta:[4]
- Fila
- Nikaia
- Eurydike, Ptolemaios I:n vaimo
- eräs tytär joka oli naimisissa Aleksandros Lynkestisläisen kanssa
- Kassandros
- Filippos
- Aleksarkhos
- Iolaos
- Pleistarkhos
- Nikanor
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Waldemar Hecke: The Marshals of Alexander's Empire. Routledge, 1992. 9780415050531.