Anni Albers
Anni Albers (o.s. Annelise Fleischmann, 12. kesäkuuta 1899 Berliini – 9. toukokuuta 1994 New Haven, Connecticut) oli saksalaissyntyinen Yhdysvalloissa uransa tehnyt tekstiilitaiteilija, jota pidetään yhtenä alan merkittävimmistä uudistajista 1900-luvulla.[1]
Annelise Fleischmann syntyi varakkaaseen juutalaiskotiin Berliinissä. Isä oli huonekalutehtailija ja äiti Ullsteinin kustantajasukua. Tytär olisi halunnut kouluttautua taidemaalariksi Oskar Kokoschkan opissa, mutta sitä ei katsottu hyvän perheen tyttärelle sopivaksi. Hänet lähetettiin 1922 Bauhaus-oppilaitokseen, jossa hän opiskeli koulun ainoaa naisille sallittua alaa, kudontaa. Vuonna 1925 hän avioitui opettajansa, taidemaalari ja väriteoreetikko Josef Albersin kanssa. Natsien suljettua Bauhausin 1933 arkkitehti Philip Johnson kutsui Albersit Yhdysvaltoihin, Pohjois-Carolinassa toimineeseen kokeelliseen Black Mountain College -taidekouluun. Kun Josef Albers kutsuttiin 1950 Yalen yliopiston professoriksi, perhe muutti Connecticutin New Haveniin, jossa he asuivat loppuelämänsä.[1][2]
Anni Albers oli vuonna 1949 ensimmäinen tekstiilitaiteilija, jonka New Yorkin Museum of Modern Art kutsui pitämään näyttelyä elämäntyöstään. Toinen suuri näyttely oli syksyllä 1985 Washington D.C.:ssä Smithsonian American Art Museumin Renwick Galleryssa[2]. Hänen 1960-luvun suurten monumentaaliteostensa tunnetuin on Polttouhrien muistomerkki New Yorkin juutalaismuseossa. Hänen suunnittelemia kankaita valmistivat monet maailman johtavat tekstiiliyritykset.[1]
70-vuotiaana Anni Albers siirtyi tekstiilistä taidegrafiikan pariin ja teki kineettistä taidetta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Maunula, Leena: Taiteilija Anni Albers. Modernin tekstiilitaiteen uudistaja. Helsingin Sanomat, 20.5.1994, s. 4. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Maunula, Leena: Tekstiilitaiteen äitihahmo vastoin tahtoaan. Helsingin Sanomat, 22.9.1985, s. 20. Näköislehden aukeama (tilaajille).
| ||||||||||||||||||||||||||
