Tekstiilitaide

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maalatusta silkistä tehty paneeli. Valmistettu Kiinan Qing-dynastian aikana 1800-luvun puolivälissä.

Tekstiilitaide on erilaisten tekstiilimateriaalien, ja -tekniikoiden yhdistelmästä usein käsityönä syntyvää perinteistä tai uutta luovaa taidetta.[1] Pääasiassa käytetään kangasmateriaaleja, mutta tekstiilitaiteessa taiteellisiin käsitöihin ja taideteoksiin voidaan yhdistää myös melkein mitä tahansa muita materiaaleja: paperimassaa, paperinarua, kiviä, metallia ja niin edelleen kuten yleensäkin taideteoksissa.

Tekstiilitaideteokset voivat olla muun muassa vaatteita, ryijyjä, tilkkutöitä ja ne voivat olla valmistettu esimerkiksi punomalla, solmimalla, ompelemalla, kutomalla, virkkaamalla, liimaamalla, niittaamalla tai neulomalla. Ne ovat taideteoksia, joiden yhdistävänä tekijänä on jokin taidekäsityöhön liittyvä ominaisuus. Koko voi vaihdella miniatyyristä monumentaalitaiteeseen.

Työt voivat olla perinteisiä käyttövaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja tai esteettisin perustein valmistettuja teoksia, joilla ei ole suoranaisia käyttöominaisuuksia muuten kuin taideteoksena.[2] Myös kirkkotekstiilit ovat tekstiilitaidetta ja taidekäsityötä. Niitä ovat kasukat, stolat, alttarivaatteet, kirjaliinat ja kalkkiliinat.[2]

Tekstiilitaiteilijoista suurin osa on naisia.[1] Tekstiilitaiteilijoita on koulutettu Suomessa jo 86 vuoden ajan[3] Alaa voi opiskella muun muassa Helsingissä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa tekstiilitaiteen sekä vaatesuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelmissa.[4] Ensimmäiset tekstiilitaiteen tohtorit ovat valmistuneet 2000-luvulla taidekouluista myös Suomessa.

Tekstiilitaiteilijat Texo ry on antanut vuodesta 1981 lähtien tunnustuspalkinnon Vuoden tekstiilitaiteilijalle.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hannu Castrén: Tekstiilitaide, taidemaailman erikoinen saumakohta Keskisuomalainen. 5.9.2009. Arkistoitu 14.9.2014. Viitattu 17.4.2015.
  2. a b Taideteollisen korkeakoulun yhteistyöprojektit
  3. Päikki Priha: Suomalaisen tekstiilitaiteen historia – EVVK? TAHITI 03/2014. 28.10.2014. Viitattu 17.4.2015.
  4. Mitä voit opiskella? 31.01.2015. Aalto.fi. Viitattu 17.4.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Louhio, Anja: Taideryijyjä - Modern Finnish Rugs. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Kirjapaino, 1970.
  • Lukkarinen, Leena: Kierrätysmateriaalien käyttö nykytekstiilitaiteessa. Väitöskirja. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu, 2008. ISBN 978-951-558-270-6.
  • Pietarinen, Heidi: Teen huoneita ja suljen ovia. Marjatta Metsovaaran sisustustekstiilit tekstiilitaiteilijan representaatioina ja näyteikkunoina maailmalle. Väitöskirja. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2009. ISBN 978-952-484-324-9.
  • Priha, Päikki; Frösen, Maini (toim.): Kirkollinen tekstiilitaide : tekstiilien käyttö ja suunnittelu. Pienpainate. Helsinki: Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskus, 1983. ISBN 9519384065.
  • Svinhufvud, Leena: Moderneja ryijyjä, metritavaraa ja käsityötä. Tekstiilitaide ja nykyaikaistuva taideteollisuus Suomessa maailmansotien välisenä aikana. Väitöskirja. Helsinki: Designmuseo, 2009. ISBN 978-952-9878-60-4.
  • Timonen, Pirkko: Dora Jung Tekstiilitaiteilija – taidekäsityöläinen – teollinen muotoilija. Tampereen museoiden julkaisuja. Tampere: Tampereen museot, 2008. ISBN 9789516093355.
  • Vuorisalo, Marjukka: Of(f) textile : suomalainen tekstiilitaide esiin nykyteknologian avulla. Väitöskirja. Helsinki: Unigrafia, 2013. ISBN 978-952-60-5427-8.