Anemokset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuulien tornin friisi; kuvassa näkyvissä Boreas (vasemmalla) ja Skiron (oikealla)

Anemokset (muinaiskreikaksi Ἄνεμοι, Ánemoi, lat. Venti, "tuulet") olivat kreikkalaisessa mytologiassa tuulen jumalia, jotka kukin liitettiin johonkin pääilmansuunnista. Niissä henkilöityi kyseistä suunnasta puhaltava tuuli. Samalla kukin niistä liitettiin tähän tuuleen liittyvään vuodenaikaan ja sen mukanaan tuomiin sääoloihin. Välistä anemoksia kuvattiin vain tuulen henkäyksiksi, mutta varsinaisina henkilöityminä heitä kuvattiin kahtena erilaisena hahmona: siivekkäinä miehinä[1] tai tuulispäisinä hevosina, joita pidettiin Aioloksen talleissa.[2][3] Anemoksien vanhemmiksi nimetään Astraios ja Eos[4][5].

Tuulien neljä pääjumaluutta olivat pohjoistuuli Boreas (lat. Aquilo), joka toi mukanaan kylmän talvisen tuulen, etelätuuli Notos (lat. Auster), joka toi mukanaan loppukesästä ja syksyllä myrskyt, ja länsituuli Zefyros (lat. Favonius), joka toi mukanaan leudon sään keväällä ja alkukesästä; itätuuli Euros (lat. Vulturnus) ei liittynyt mihinkään kreikkalaisten vuodenaikaan, ja se onkin näistä ainoa, jota ei mainita Hesiodoksen Jumalten synnyssä. Näiden lisäksi vähäisempiä tuulten jumaluuksia olivat Kaikias koillistuulelle (lat. Caecius), Apeliotes kaakkoistuulelle (lat. Apeliotus), Skiron luoteistuulelle (lat. Corus) ja Lips lounaistuulelle (lat. Africus). Nämä kahdeksan tuulen jumaluudet on kuvattu Tuulien tornissa, joka pystytettiin Ateenaan 100-luvulla eaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ovidius, Muodonmuutoksia i.262–273 (engl. käännös)
  2. Quintus Smyrnaeus, Troijan tuho 12.164–227 (engl. käännös)
  3. Nonnos, Dionysiaka 2.414–435 (engl. käännös)
  4. Hesiodos, Jumalten synty 378–382 (engl. käännös)
  5. Apollodoros, Bibliotheke ('Kirjasto') 1.2.5 (engl. käännös)