Anders Israel Cajander
Anders Israel Cajander (24. helmikuuta 1811 Leppävirta – 18. joulukuuta 1901 Viipuri)[1] oli suomalainen juristi ja valtiopäivämies.
Cajanderin vanhemmat olivat kruununvouti Zachris Johan Cajander ja Gustava Karolina Neiglick ja puoliso vuodesta 1841 Fredrika Emelie Schildt (k. 1892). Cajander tuli ylioppilaaksi 1830 ja suoritti tuomarintutkinnon 1833, varatuomarin arvon hän sai 1837, kihlakunnantuomarin arvon 1847, hovioikeudenasessorin arvon 1868 ja laamannin arvon 1870. Cajander oli Äyräpään tuomiokunnan tuomari 1857, Jääsken tuomiokunnan tuomari 1870 ja Rannan tuomiokunnan tuomari 1877–1891. Hän oli porvarissäädyssä Viipurin kaupungin edustaja valtiopäivillä 1872, toimien säätynsä varapuheenjohtajana.[1][2][3]
Anders Israel Cajanderin veli oli agronomi, tietokirjailija Zacharias Cajander.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Anders Israel Cajander. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 16.12.2020.
- ↑ Kuolleita. Päivälehti, 19.12.1901, s. 2.
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 42. Helsinki: Otava, 1921.
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Zakarias Cajander. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 16.12.2020.
|
