Amnya (linnoitus)
Amnya on Euraasian pohjoisin ja yksi maailman vanhimmista kivikautisista linnoituksista.
Amnya muodostuu kahdesta eri asutuksesta: linnoitettu Amnya I ja avoin Amnya II. Amnya sijaitsee Ural-vuoriston itäpuolella - noin 2 500 kilometriä Moskovasta koilliseen. Asutukset sijaitsevat Ala-Obin alueen pohjoisessa taigassa, hiekkapohjaisella niemekkeellä, soisen jokiuoman yläpuolella. Pinnalla on säilynyt penkereitä ja ojia, jotka ympäröivät niemekkeen kärkeä, sekä 10 talokuoppaa. Noin 50 metrin päässä sijaitsevat kymmenen muuta kuoppaa muodostavat Amnya II:n avoimen asutuksen.[1]
Amnyan suljettu metsästäjä-keräilijäasutus on yksi maailman vanhimmista tunnetuista linnoitetuista asuinpaikoista. Aikaisempien kaivausten tulosten perusteella tehdyt kenttätyöt ja niihin liittyvä radiohiiliajoitusohjelma ovat selvittäneet että Amnya I:n toiminnat, mukaanlukien sen ojat, penkereet, palatsit ja huomattavat kuoppatalot, ovat 6 000-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Viereinen avoin kuoppakylä Amnya II on laajalti samanaikainen, mikä osoittaa että paikalla oli monimutkainen hierarkkinen rakenne, jossa oli suljettu niemeke ja siihen liittyvä puolustamaton ulompi osa, joka heijastaa alueen muissa kivikautisissa asutuksissa havaittuja järjestelyjä.[1]
Vuotuisilla eläinten vaelluksilla oli luultavasti ratkaiseva merkitys siihen, että Amnyan esihistorialliset ihmiset päättivät asettua asumaan Siperian taigalle. Jokien yläpuolella sijainneet linnoitetut asutukset ovat saattaneet toimia strategisina paikkoina kalastukselle ja metsästykselle. Kasvavasta väestöstä ja resurssien varastoinnista johtuva kilpailu on saattanut vaikuttaa tarpeeseen suunnitella ja rakentaa tällaisia muinaisia linnoituksia. Amnyan linnoitukset ovat yli 1 000 vuotta vanhempia kuin vanhimmat maatalousyhteisöihin liittyvät linnoitukset, joita on löydetty Keski-Euroopasta, Egeanmereltä ja Levantista. Amnyan linnoitukset viittaavat siihen, että yhteiskuntien kehittyminen yksinkertaisista monimutkaisiksi ei ole ollut lineaarinen prosessi ihmiskunnan historiassa.[2]
Arkeologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1987–2000 Amnya I:n alueella tehdyissä kaivauksissa havaittiin puisia palisadeja, jotka vahvistivat kahden linnoituslinjan puolustusta. Lisäksi löydettiin toinen, niemekkeen kärjen poikki kulkeva sisäinen oja. Kuopat ovat suorakaiteen muotoisia, kooltaan noin 13–41 neliömetriä ja syvyydeltään jopa 1,8 metriä. Suurin näistä kuopista sijaitsee niemekkeen kärjessä. Rakenteelliset piirteet, kuten keskellä sijaitsevat korotetut tulisijat, ovat johtaneet siihen, että nämä rakenteet on tulkittu pitkäaikaisiksi asunnoiksi. Talokuopista saadut stratigrafiset todisteet viittaavat siihen, että asutus on tuhoutunut toistuvasti tulipaloissa. Tämän ilmiön, joka on havaittu myös muilla alueen varhaisilla suljetuilla asuinpaikoilla, uskotaan liittyneen väkivaltaisiin konflikteihin.[1]
Keramiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amnya-kompleksista on löydetty noin 45 keramiikka-astian jäännökset. Sekä teräväkärkiset että litteät muodot ovat edustettuina, mikä kuvastaa kahta erilaista typologista perinnettä: toiselle, mahdollisesti hieman vanhemmalle tyypille on ominaista piikikäs/sisäkkäinen koristelu ja toiselle kampamerkkikoristelu. Joistakin talon kerroksista löytyi molempia keramiikkatyyppejä yhdessä, mikä viittaa ainakin osittaiseen samanaikaisuuteen. Molemmat keramiikkatyypit kuuluvat keramiikan käytön varhaisen laajentumisen alkuvaiheeseen Länsi-Siperian joilla. Kiviesineistö koostuu suurelta osin kvartsista, mutta siihen kuuluu myös piikivestä tehtyjä esineitä, kuten mikroteriä ja hiottuja liuskekivityökaluja ja -aseita, joiden joukossa on lukuisia liuskekivestä tehtyjä nuolenpäitä. Luusirpaleet ovat säilyneet vain kalkkeutuneina, ja niiden joukosta on tunnistettu hirveä, poroa ja majavaa.[1]
Radiohiiliajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäisten kaivausten neljä radiohiiliajoitusta tulkittiin todisteiksi varhaisemmasta, mesoliittisesta kaudesta kahdeksannella vuosituhannella eaa. ja pääasialliseksi asutusvaiheeksi todettiin kuudennen vuosituhannen alkupuoli eaa. Joissakin Amnya I:n talon kuopissa havaittiin myös viitteitä uudisasutuksesta kalkoliittisella kaudella neljännellä vuosituhannella eaa. Keramiikkatypologian perusteella kaivajat sijoittivat Amnya II:n kalkoliittiselle kaudelle, vaikka myös varhaisempaa toimintaa pidettiin mahdollisena. Vuonna 2019 Amnya I:ssä ja II:ssa tehtiin kenttätöitä, joissa tehtiin topografinen kartoitus, aikaisempien kaivausten kaivantojen leikkausten uudelleenarviointi, radiohiiliajoitus sekä paleoympäristö- ja paleobotaaniset tutkimukset.[1]
Amnyan radiohiilitulokset osoittavat, että toiminnalla oli kaksi vaihetta: 1) Amnya I:n linnoituksen alkuvaihe seitsemännen vuosituhannen viimeisellä vuosisadalla eaa. ja 2) pääasiallinen asuttamisvaihe kuudennen vuosituhannen alussa eaa. Tämä osoittaa, että varhaisneoliittinen kompleksi käsitti sekä linnoitetun asutuksen Amnyan niemellä (Amnya I) että 50 metrin päässä sijaitsevan, suurin piirtein samanaikaisen avokuoppatalokompleksin (Amnya II). Sekä Amnya I:llä että Amnya II:lla on todisteita kalkoliittisesta uudelleenasuttamisesta neljännellä vuosituhannella eaa., johon liittyi maakuoppa-asumuksia ja niihin liittyvää aineellista kulttuuria.[1]
Topografia ja asutuksen ominaispiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Topografisen kartoituksen tuloksena Amnyan arkeologisesta kompleksista saatiin rakennettua 3D-malli. Stratigrafiset leikkaukset talojen sekä Amnya I:n sisä- ja ulkolinnoituslinjojen läpi ja yhden Amnya II:n talon läpi helpottivat sekvenssien uudelleenarviointia ja näytteenottoa kerrostuneista näytteistä radiohiiliajoitusta ja paleobotaanisia analyysejä varten.[1]
Paleoekologia ja paleoympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amnyan niemekkeen juurella sijaitsevan suon sedimenttikaivantojen tulokset viittaavat siihen, että sen asuttamisen aikana noin 6 000 eaa. alkaen paikan eteläpuolella oli järvi ja sen pohjoispuolella joki. Kolme radiohiiliajoitusta on osoittanut, että järvimutaesiintymät alkoivat muodostua kahdeksannesta seitsemännelle vuosituhannelle eaa.; turve alkoi muodostua noin 5 000 eaa. ja laajeni järven tilalle neljännellä vuosituhannella eaa.[1]
Ilmasto- ja ympäristömuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset linnoitetut kohteet Länsi-Siperiassa ilmestyivät ensimmäisen kerran pian äkillisen kylmenemisen jälkeen, joka oli yksi holoseenin kauden voimakkaimmista maailmanlaajuisista ilmastomuutoksista ja joka kesti noin 6 200–6 050 eaa. Tämä tapahtuma osui samaan aikaan metsästäjä-keräilijäryhmien lisääntymisen kanssa muualla pohjoisessa Euraasiassa, kuten on nähty esimerkiksi hautausmaista Venäjän Karjalassa. Koko Euroopassa ja Lounais-Aasiassa sosioekonomisten järjestelmien sopeutuminen on yhdistetty äkillisen kylmenemisen tapahtumaan; Pohjois-Aasiassa ilmastonmuutoksen ja ihmisen sopeutumisen väliset mahdolliset yhteydet tunnetaan kuitenkin vielä huonosti. Arktisessa Länsi-Siperiassa on esitetty, että holoseenin lämpömaksimi alkoi nopeasti seitsemännen vuosituhannen puolivälissä eaa., mikä saattaa peittää alleen äkillisen kylmenemisen tapahtuman. Etelämpänä, Länsi-Siperian alangolla, turvesuot alkoivat kehittyä paljon myöhemmin, vasta 6 000–5 000 vuotta sitten. Ymmärrys paleoympäristön kehityksestä Länsi-Siperiassa varhaisholoseenin aikana on kuitenkin edelleen hajanainen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Henny Piezonka, Natalya Chairkina, Ekaterina Dubovtseva, Lyubov Kosinskaya, John Meadows, Tanja Schreiber: The world's oldest-known promontory fort: Amnya and the acceleration of hunter-gatherer diversity in Siberia 8000 years ago. Antiquity, 2023-12, 97. vsk, nro 396, s. 1381–1401. doi:10.15184/aqy.2023.164. ISSN 0003-598X. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ World’s oldest fortresses found in Stone Age Siberia cosmosmagazine.com. 8.12.2023. Viitattu 11.12.2023. (englanniksi)