Amélie Nothomb

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Amélie Nothomb

Amélie Nothomb (s. 9. 07. 1966 Etterbeek on belgialainen kirjailija.

Nothomb vietti viisi ensimmäistä elinvuottaan Japanissa, jossa hänen isänsä työskenteli Belgian suurlähetystössä diplomaattina. Eri maissa työskentelyn jälkeen isä yleni ja hänestä tuli Belgian suurlähettiläs Bangladeshiin.[1]

Amélie Nothomb opiskeli romaanista filologiaa Brysselin vapaassa yliopistossa (Université libre de Bruxelles). Valmistuttuaan hän palasi lapsuutensa maisemiin Tokioon ja työskenteli siellä suuryrityksessä. Tästä omaelämäkerrallisesta kokemuksesta kertoo hänen tunnetuin romaaninsa Stupeur et tremblements (1999), (suom. Nöyrin palvelijanne, 2001). Hänen menestyneimmät teoksensa ovat juuri hänen kuusi omaelämäkerrallista teostaan[1].

Nöyrin palvelijanne kertoo akateemisesti koulutetusta Améliesta, joka on saanut työpaikan tunnetusta yrityksestä Japanissa. Vaikka hän puhuukin japania, seuraa väärinkäsitys toistaan. Vaikka hän omasta mielestään selviytyykin kaikista annetuista työtehtävistä moitteettomasti, on tuloksena aina nöyryytys. Niinpä hänelle annetaan aina vain vähäpätöisempiä tehtäviä ja lopuksi hän päätyy siivoamaan yrityksen vessoja.

Nothomb palkittiin romaanistaan Ranskan akatemian kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1999. Sen on suomentanut Annikki Suni ja siitä on tehty myös elokuva.

Romaanien lisäksi Nothomb on kirjoittanut teatterille sekä tehnyt laulujen sanoituksia.

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hygiène de l’assassin, 1992
  • Le Sabotage amoureux, 1993
  • Légende un peu chinoise, 1993
  • Les Combustibles, 1994
  • Les Catilinaires, 1995 (suom. Vaitelias naapuri, 1997)
  • Péplum, 1996
  • Attentat, 1997
  • Mercure, 1998
  • Stupeur et tremblements, 1999 (suom. Nöyrin palvelijanne, 2001)
  • Le Mystère par excellence, 1999
  • Métaphysique des tubes, 2000
  • Brillant comme une casserole, 2000
  • Cosmétique de l’ennemi, 2001
  • Aspirine, 2001
  • Sans nom, 2001
  • Robert des noms propres,2002
  • Antéchrista, 2003 (suom. Antikrista, 2006)
  • L’Entrée du Christ à Bruxelles, 2004
  • La Biographie de la faim, 2004 (sovitettu myös näytelmäksi)
  • Acide sulfurique, 2005
  • Journal d’Hirondelle, 2006
  • Ni d'Ève ni d'Adam, 2007 (suom. Samuraisyleily, 2009)
  • Le Fait du Prince, 2008
  • Le Voyage d'Hiver, 2009
  • Une forme de vie, 2010
  • Tuer le père, 2011
  • Barbe-Bleue, 2012

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Silja Lanas Cavada: Amélie, ainaisessa nälässä. Suomen Kuvalehti, 22.5.2009, nro 21, s. 44–48.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]