Alaskankleitonia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alaskankleitonia
Claytonia sibirica Eglinton.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Montiaceae
Suku: Kleitoniat Claytonia
Laji: sibirica
Kaksiosainen nimi
Claytonia sibirica
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Alaskankleitonia Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Alaskankleitonia Commonsissa

Alaskankleitonia (Claytonia sibirica, syn. Montia sibirica) on pienikukkainen ruohokasvi Montiaceae-heimossa, aiemmin luokittelun mukaan portulakkakasvien (Portulacaceae) heimossa. Kasvia viljellään myös koristekasvina.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkeakukkaista alaskankleitoniaa.
Alaskankleitonian alus- ja varsilehtiä.

Yksivuotinen alaskankleitonia kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Koko kasvi on kalju. Ehyet, möyheät lehdet ovat korvakkeellisia, korvakkeet ovat kalvomaisia. Aluslehdet ovat pitkäruotisia. Lehtilapa on 2–5 cm pitkä, puikea tai suippo sekä suippotyvinen ja -kärkinen. Leveitä, ruodittomia varsilehtiä on tavallisesti kaksi kappaletta ja ne sijaitsevat varressa vastakkain. Alaskankleitonian kukinto on melko monikukkainen viuhka. Kukkaperät ovat 2–3 cm pitkiä, ja ne pitenevät hedelmävaihessa. Aivan kukan alapuolella on kaksi verholehtimäistä ylälehteä. Kaksineuvoiset kukat ovat noin 15 mm leveitä. Kukan kehä on teriömäinen. Lanttokärkisiä kehälehtiä on viisi kappaletta ja ne ovat väriltään valkoisia tai vaaleanpunaisia ja punasuonisia. Emiö on yhdislehtinen. Suomessa alaskankleitonia kukkii kesä-syyskuussa. Hedelmä on pitkittäisraoilla avautuva kota. Siemeniä on kolme kappaletta.[1]

Alaskankleitoniasta tavataan sekä itusilmullisia että itusilmuttomia rotuja. Kaikki Suomessa tavattavat kasvit kuuluvat itusilmuttomaan nimirotuun (var. sibirica).[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkujaan alaskankleitonia on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista ja Itä-Aasiasta.[3] Koristekasvina laji on levinnyt luontoon monin paikoin Euroopassa. Suomessa alaskankleitoniaa voi satunnaisesti tavata viljelykarkulaisena eri puolilta maata. Suurin osa havainnoista keskittyy Etelä-Suomeen, mutta lajia on tavattu luonnosta Raahen korkeudelta saakka.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaskankleitonia suosii kosteita kasvupaikkoja.[3] Suomessa alaskankleitonia kasvaa viljelykarkulaisena lehtomaisissa puistoissa ja pihojen lähipensaikoissa.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaskankleitonia viljellään puutarhojen koristekasvina.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 102.
  2. Lutukka 21/2005, s. 46.
  3. a b Den virtuella floran: Vårsköna (ruotsiksi) Viitattu 28.2.2012.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Alaskankleitonian levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.2.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]