Al-Rum
Al-Rum (arab. الروم, ar-rūm) eli Bysanttilaisten suura on Koraanin 30. suura ja sisältää 60 jaetta. Nöldeken ikäluokituksessa suura on "mekkalainen", paitsi jae 17, joka on muita myöhäisempi, ja sitä on pidetty "medinalaisena".[1] Suuran nimi tulee sen toisesta jakeesta, jossa puhutaan "bysanttilaisista".
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bysanttilaisten tuleva voitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakeet 1-6 sisältävät mystisiä kirjaimia sekä ennustuksen bysanttilaisten tulevasta voitosta. Zinetullah Ahsen Bören julkaiseman suomennoksen mukaan suura alkaa seuraavasti:[2]
- ALM
- Roomalaiset on voitettu
- lähellä olevassa maassa, mutta lähitulevaisuudessa he tappionsa jälkeen pääsevät voittajiksi
- muutaman vuoden kuluttua. Jumalalle kuuluu käskyvalta alussa ja lopussa, ja tuona päivänä uskovaiset ovat onnellisia
- Jumalan avulla. Hän auttaa ketä tahtoo, sillä Hän on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
Jumalan tunnusmerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakeet 6-11, 17-28 ja 46-54 esittelevät Jumalan tunnusmerkkejä maailmassa. Koraani luettelee usein esimerkkejä eri ilmiöistä todisteina, jotka ymmärtäville paljastavat Jumalan suuruuden. Hänen merkkejään ovat esimerkiksi se, että ihmiset on luotu tomusta, ja he ovat levinneet kautta maan, hän on luonut ihmisille puolisot, hän on luonut taivaat ja maat sekä kielten ja ihonvärin moninaisuuden, unennäön, ihmisten pyrkimyksen toimeentuloon, salaman ja sateen taivaasta. [2]
Jae 28 kuvaa ihmisen suhdetta Jumalaan käyttäen vertausta orjista:
Hän esittää teille vertauksen teistä itsestänne: »Onko teillä ja omistamillanne orjilla yhtäläinen osuus omaisuuteen, minkä Me olemme teille suonut? Varotteko heitä samassa määrin kuin toinen toistanne?» Tällä tavoin Me tuomme julki merkkimme niille, joilla on ymmärrystä.[2]
Kuvaus tuomion päivästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakeet 12-16 kertovat ihmisten jakautumisesta niihin, jotka pääsevät puutarhaan ja niihin, joita kohtaa kuritus. Jakeet 55-59 palaavat aiheeseen ja kertovat uskottomia odottavasta rangaistuksesta.
Varoituksia ja kehotuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakeet 29-45 jakavat varoituksia väärin tekemisestä ja kehotuksia pysyä uskossa.
Kehotus kärsivällisyyteen ja lujuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeinen jae 60 kehottaa:
Sentähden (sic!) pysy sinä lujana; totisesti, Jumalan lupaus on tosi, äläkä anna niiden, joilla ei ole varmuutta, saattaa sinua horjuvaksi.[2]
Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Jumala puhuu tässä Muhammedille.[1] Kyse on islaminuskon mukaisesta tulkinnasta, sillä suura ei mainitse profeetta Muhammedia.
Ennustus Bysantin voitosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koraani sisältää vain vähän viittauksia maailmantapahtumiin, mutta ennustus bysanttilaisten voitosta on sellainen. Ennustus liittyy Bysantin ja sassanidien valtakunnan väliseen sotaan vuosina 603-628. Keisari Herakleioksen sihteeri ja historioitsija Theofylaktos Simokattes (585?–641 jälkeen) esitti tarinan, jossa Bysantin suojelua aikaisemmin saanut ja tuleva Persian kuningas Khusrau II oli edellisen sodan aikana ennustanut Bysantin voittoa seuraavin sanoin:
Babylonialainen heimo hallitsee Bysantin valtiota kolmen hebdoman-syklin ajan. Neljännellä syklillä roomalaiset kuitenkin voittavat persialaiset.
Hebdoman-sykli tarkoitti vuosi-viikkoa eli raamatullista seitsemän vuoden sarjaa, jollainen tunnetaan esimerkiksi Mooseksen kirjoista. Vuosien 603-628 sota sujui Bysantin kannalta aluksi erittäin huonosti. Kun ennustus esitettiin Persian kuninkaan suulla, sen odotettiin toimivan propagandana Bysantin puolesta etenkin Persian kristillisen väestön keskuudessa. Volker Poppin mukaan ennustuksen taustalla oli Paavalin eskatologinen näkemys, jossa esteen oli ensin poistuttava, jotta "vääryyden ihminen" tulisi esille ja joutuisi Kristuksen kukistamaksi (2. Tess. 2:6-7).[3] Bysantin heikko sotamenestys oli tällainen eskatologinen ilmiö, joka edelsi lopullista voittoa. [4]
Ennustuksen päätyminen Koraaniin oli Poppin mukaan seurausta siitä, että Koraanin varhaiset tekstit olivat peräisin kristillisen vanhauskoisen liikkeen piiristä Persian valtakunnassa. [4] Myös Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan ennustuksen esiintyminen Koraanissa kertoo, että syntyvä islam suhtautui kristinuskoon hyvin positiivisesti.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 2008. ISBN 952-9842-15-5.
- Popp, Volker: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources ( toim. K-H. Ohlig), s. 14–175. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6.
- Roomalaisten suura (Ar-Ruum). Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltävä suura: Al-Ankabut |
Koraanin suurat | Seuraava suura: Luqmanin suura |
| Al-Rum | ||
|
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 | ||