Adrianopolin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 378 taistelua, muita taisteluja täsmennyssivulla.
Adrianopolin taistelu
Osa Goottisotaa
Adrianopolin taistelu
Adrianopolin taistelu
Päivämäärä:

9. elokuuta 378

Paikka:

Lähellä Adrianopolia

Lopputulos:

Goottien täydellinen voitto

Osapuolet

Gootit

Itä-Rooma

Komentajat

Fritigern
Alatheus
Saphrax

Valens

Vahvuudet

10 000 - 60 000, joista 5000 ratsuväkeä tai ainakin merkittävä osa.

10 000 - 40 000 jalkaväkeä ja ratsuväkeä 5 000 - 20 000[1]

Tappiot

noin 2000

10 000 - 40 000 tai ainakin kaksi kolmannesta[1]

Adrianopolin taistelu käytiin vuonna 378 Itä-Rooman ja goottien välillä. Tulos oli goottien murskaava voitto, suuri osa Itä-Rooman joukoista tuhottiin ja keisari Valens kuoli itse taistelussa. Goottien ratsuväellä oli olennainen osa voitossa.

Roomalaisen historioitsijan Ammianus Marcellinuksen mukaan taistelu oli pahin roomalaisten kokema tappio sitten Cannaen.[2]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuun alussa ollessaan Adrianopoliksen lähellä Valens sai tiedon läheisestä Fritigernin johtamasta goottijoukosta. Valens halusi kunnian voitosta itselleen eikä halunnut odottaa Gratianuksen joukkoja jotka olivat muutaman päivän marssin päässä. Valens marssitti armeijansa goottien kukkulalla sijaitsevan vankkurileirin lähelle, saavuttaen nämä iltapäivällä ja aloitti heti taistelumuotoon levittäytymisen. Gootit asettuivat vankkurileirinsä eteen, vankkurien suojaan jäivät perheet ja omaisuus.

Ennen taistelua gootit halusivat neuvotella, mutta neuvotelut eivät tuottaneet tulosta. Todennäköisesti Fritigern pyrki viivyttelemään jotta poissaoleva ratsuväki saataisiin paikalle, Fritigern oli tosin aikaisemminkin pyrkinyt rauhan solmimiseen. Myös Valens saattoi pyrkiä viivyttelemään saadakseen aikaa armeijansa järjestäytymiseen. Hidastaakseen ja häiritäkseen roomalaisia gootit olivat sytyttineet kukkulaa ympäröivät niityt tuleen. Taistelu alkoi kun jo järjestäytyneen oikean siiven ratsuväki hyökkäsi. Tämä ensimmäinen epäyhtenäinen hyökkäys epäonnistui, mutta se veti mukanaan koko roomalaisten linjan hyökkäämään, myös vain osittain paikalla olevan vasemman siiven. Kun Roomalaisten vasenlaita oli päässyt kiinni taisteluun saapui goottien ratsuväki. Tähän roomalaiset eivät olleet valmistatuneet, vasenta siipeä suojaava ratsuväki ei ollut paikallaan eikä reserviin tarkoitettua osastoa löytynyt. Pitkän taistelun jälkeen roomalaiset lopulta hajaantuivat ja pakenivat.

Vain kolmasosa roomalaisesta armeijasta pääsi pakoon. Kaatuneisiin lukeutui monia korkeita upseereita sekä keisari Valens, jonka kerrotaan kuolleen nioleen taistelukentällä tai piiloutuneen seurueineen läheiseen maataloon jonka gootit polttivat. Talosta olleista menehtyi yhtä vaille kaikki, eloonjäänyt kertoi gooteille kuinka lähellä keisarin vangitseminen oli ollut. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jeremy Black (toim.): Maailman suurimmat taistelut. Otava, 2005.
  2. Ammianus Marcellinus

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.