Abdul Rashid Dostum

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Abdul Rashid Dostum

Kenraali Abdul Rashid Dostum (s. 1954) on afganistanilainen vaikuttaja ja sotaherra, joka on vaihtanut puolia useasti. Viimeksi hän oli Afganistanin kansallisen armeijan esikuntapäällikkö aina helmikuuhun 2008 asti. Dostum on uzbekki ja hänellä on merkittävä vaikutusvalta maan pohjoisosissa. 1990-luvulla Dostum hallitsi samoilla seuduilla omaa minivaltiotaan. Vuonna 1998 hän joutui pakenemaan Turkkiin ja Iraniin, mutta liittyi Pohjoisen liittoon talibanien syrjäyttämiseksi ja sai asemansa takaisin.

Dostum nousi Afganistanin demokraattisen tasavallan aikana turvallisuusjoukoista presidentti Najibullahin merkittävimmän militian johtajaksi. Hänen komennossaan oli 20 000 miestä Pohjois-Afganistanissa 1980-luvun puolivälissä. Militiat kapinoivat kommunistipresidentti Najibullahia vastaan vuoden 1992 alussa, mikä johti valtion hajoamiseen.

Afganistanin islamilaisen kansallisliikkeen perustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dostum perusti Junbish-i Milli-yi Islami-yi Afghanistanin (Afganistanin islamilainen kansallinen liike), joka kokosi yhteen pohjoisen lähinnä uzbekkien johtamat militiat, joitain entisen hallinnon persiaa puhuvia johtajia ja uzbekkimujahideeneja yhdeksi järjestöksi. Junbish sai haltuunsa pohjoisen Mazar-i Sharifin yhdessä muiden järjestöjen kanssa alkuvuodesta 1992 ja hallitsi pääosaa maakunnista Samangan, Balkh, Jowzjan, Faryab ja Baghlan. Liittolaistensa kanssa se oli pohjoisen voimakkain ryhmittymä 1992–1997, kunnes se hajosi sisäisiin kiistoihin.[1]

Hallitessaan minivaltiotaan Dostum rikastui merkittävästi. Hänen hallintonsa järjesti myös rikollisten julkisia teloituksia, jotka toteutettiin useimmiten panssarivaunulla yliajamalla. Hänen seuraajansa nimesivät hänet paššaksi ja erään diplomaatin mukaan Dostum piti itseään uutena Timurina.

Afganistanin demokraattisen tasavallan kaatumisen jälkeen Dostum oli aluksi Kabulia hallitsevan presidentti Burhanuddin Rabbanin puolella, mutta siirtyi 1994 Gulbuddin Hikmatyarin puolelle tavoitteena poistaa Rabbani vallasta, jonka jälkeisissä taisteluissa kolmannes kaupunkia tuhoutui.[2]

Taliban-vallan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 Taliban hyökkäsi pohjoiseen ja vuoteen 1998 mennessä Junbish oli menettänyt kaikki alueensa ja monet sen komentajista loikkasivat talibanien puolelle. Käännekohta oli 19. toukokuuta 1997, kun kenraali Abdul Malik Pahlawan vaihtoi puolta ja liittoutui talibanin kanssa Dostumia vastaan, pidätti Junbishin komentajat ja sen 5000 taistelijaa,[1] ja Dostum joutui pakenemaan maasta.

Dostum palasi maanpaosta Turkista huhtikuussa 2001, solmi sopimuksen Ahmed Shah Massoudin kanssa liittyen Pohjoisen liittoon ja avasi Yhdysvaltain sotilaallisella ja CIA:n tuella läntisen rintaman Talibania vastaan. Dostum oli yksi Pohjoisen liiton johtajista Mazar-e-Sharifin valtauksessa. Kenraali Massoud sai surmansa itsemurhapommittajan iskussa ja häntä seurasi kenraali Fahim. Dostum lupasi kunnioittaa pakolaishallituksen presidentti Rabbanin ohjeita.

Dostumin joukkojen haltuun jäi tuhansia antautuneita taliban-vankeja, joiden väitettiin kuolleen kun heitä kuljetettiin konteissa kuorma-autoissa Sheberghanin vankilaan Mazar-e-Sharifin länsipuolella. Ruumiit kaivettiin joukkohautoihin Dasht-e-Leilissä. Tuolloin Yhdysvaltain joukkoja johtanut kenraali Tommy Franks määräsi tutkimuksen aiheesta, mutta Yhdysvaltain Bushin hallinto lakkautti tutkimuksen. Heinäkuussa 2009 Obaman hallinto määräsi tutkimaan antautuneiden kohtaloa joukkomurhan yhteydessä.[3]

Talibanhallinnon jälkeen Dostum sai seremoniallisen aseman Afganistanin kansallisen armeijan (ANA) esikuntapäällikkönä. 2. helmikuuta 2008 Dostumin joukot kaappasivat ja pahoinpitelivät hänen entisen liittolaisensa Akbar Bain, josta oli tullut hänen kilpailijansa.[4] Hänet erotettiin asemastaan armeijassa.

Dostum piileskeli tapauksen jälkeen väliaikaisesti Turkissa ja palasi Afganistaniin kesällä 2009, jolloin hänet palautettiin puolustusministerin asemaan.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b II. Afghanistan's Civil Wars; Parties to the Conflict Afghanistan - Crisis of Impunity: The Role of Pakistan, Russia, and Iran in Fueling the Civil War. heinäkuu 2001. Human Rights Watch. Viitattu 21.7.2007. (englanniksi)
  2. Hizb-i-Islami (Islamic Party) GlobalSecurity. Viitattu 12.9.2008.
  3. a b http://edition.cnn.com/2009/POLITICS/07/12/obama.afghan.killings/
  4. Warlord under siege after 'kidnap and torture' of former ally 11 March 2008. Independent. Viitattu 23.6.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]