Aavikkokiuru

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aavikkokiuru
Steinlerche.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kiurut Alaudidae
Suku: Aavikkokiurut Ammomanes
Laji: deserti
Kaksiosainen nimi
Ammomanes deserti
Lichtenstein, 1823
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Aavikkokiuru Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Aavikkokiuru Commonsissa

Aavikkokiuru (Ammomanes deserti) on eteläinen kallioisten avomaiden kiurulaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 16–17 cm, siipien kärkiväli 27–30 cm ja paino 20–30 g. Se on hieman kiurua pienempi, päältä hiekanruskea ja alta valkoinen lintu, jonka ruskeassa pyrstössä on epäselvärajainen musta kärki. Hyvin laajan maantieteellisen muuntelun vuoksi sen höyhenpuvun väritys vaihtelee. Nokka on tukevahko ja sen kärki ja yläharja ovat tummat, erotuksena samannäköiseen pikkuaavikkokiuruun. Usein hyvin kesy. Sukupuolet ovat samannäköisiä. Koiras esittää lyhyen laululennon.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikkokiuru esiintyy hyvin laajalla alueella Pohjois-Afrikan länsireunasta Himalajan rinteille saakka. Paikoin se on hyvin yleinen. Muuntelu on hyvin laajaa ja lajista tunnetaan ainakin 9 alalajia.[2] Turkissa elää pieni populaatio, 60–600 yksilöä. Lajin esiintymisalueen laajuus on yli 10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1] Laji on paikkalintu eikä sitä ole tavattu Suomessa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikkokiuru elää, nimestään huolimatta, pääasiassa kuivilla kallioisilla ja kivikkoisilla rinteillä ja louhikoissa. Paikoin se elää 2 tai 3 kilometrin korkeudella vuorilla. Pesimäajan ulkopuolella laji voi muodostaa pieniä, alle 10 yksilön parvia, mutta pääasiassa se elää yksin, pareittain tai perhekunnittain.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammomanes deserti algeriensis

Aavikkokiurun pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa mättään tai kiven suojassa. Pesyeitä on joskus 2. Munamäärä on 1–5, tavallisesti 3 tai 4, autiomaassa munaluku on pienempi kuin ravinteikkaammilla paikoilla. Ilmeisesti vain naaras hautoo.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aavikkokiuru syö sekä siemeniä että hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia. Usein se etsii siemeniä vuohien ja muun karjan lantakasoista.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Ammomanes deserti IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 31.12.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.