Pikkuaavikkokiuru

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkuaavikkokiuru
Ammomanes cinctura Gould.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kiurut Alaudidae
Suku: Aavikkokiurut Ammomanes
Laji: cinctura
Kaksiosainen nimi
Ammomanes cinctura
Gould, 1841
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkuaavikkokiuru Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkuaavikkokiuru Commonsissa

Pikkuaavikkokiuru (Ammomanes cinctura) on aukeiden tasamaiden eteläinen kiurulaji. Lajinimenä esiintyy myös cincturus.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 15 cm, siipien kärkiväli 25–29 cm ja paino 14–23g. Pikkuaavikkokiuru on varpusen kokoinen hiekanruskea pikkulintu, joka vatsapuolelta on valkoinen. Lennossa erottuu musta pyrstönkärki ja tummat käsisulkien kärjet. Nokka on pienehkö ja väriltään punertava, ja koivet ovat pitkähköt. Sukupuolet ovat samannäköisiä. Linnun olemus on enemmän sirkkumainen kuin kiurumainen. Käytökseltään se on arka.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuaavikkokiurun nimialalaji cinctura elää Kap Verden saarilla, alalaji arenicolor yleisenä Luoteis-Afrikassa ja paikoitellen muuallakin Pohjois-Afrikassa sekä Arabian niemimaalla ja Lähi-idässä, ja alalaji zarudnyi Iranissa ja Pakistanissa.[2] Lajin esiintymisalueen laajuus on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1] Laji on paikkalintu, joka voi vaellella siemenravinnon perässä, eikä sitä ole tavattu Suomessa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuaavikkokiuru elää tasaisilla tai lievästi kumpuilevilla avomailla, joilla kasvaa korkeintaan vähäistä kasvillisuutta. Se on palearktisen alueen kiuruista karaistunein ja elää hyvin kuivissa hiekkaerämaissa, kuten Saharassa ja Arabian aavikoilla. Pakistanissa ja Kap Verdellä laji elää myös vuorenrinteillä. Harva lintulaji elää niin ihmiselle vieraassa ympäristössä kuin pikkuaavikkokiuru. Paikoin se kuitenkin on yleinen tienvarsilintu. Pesimäajan ulkopuolella se liikkuu pienissä, tavallisesti alle 50 yksilön parvissa, usein muiden kiurulajien seurassa.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammomanes cincturus arenicolor

Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa mättään, ruohotupsun tai kiven suojassa. Munamäärä on 2–5, tavallisesti 3. Pesii usein aavikkokiurun tuntumassa.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuaavikkokiuru syö etupäässä siemeniä, joita se voi kaivella maasta. Syö myös hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Ammomanes cinctura IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.">

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]