Pikkuaavikkokiuru
Sivulta puuttuu | Pikkuaavikkokiuru | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Ammomanes cinctura Gould, 1841 |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Pikkuaavikkokiuru Wikispeciesissä |
Pikkuaavikkokiuru (Ammomanes cinctura) on aukeiden tasamaiden eteläinen kiurulaji. Lajinimenä esiintyy myös cincturus.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on noin 15 cm, siipien kärkiväli 25–29 cm ja paino 14–23g. Pikkuaavikkokiuru on varpusen kokoinen hiekanruskea pikkulintu, joka vatsapuolelta on valkoinen. Lennossa erottuu musta pyrstönkärki ja tummat käsisulkien kärjet. Nokka on pienehkö ja väriltään punertava, ja koivet ovat pitkähköt. Sukupuolet ovat samannäköisiä. Linnun olemus on enemmän sirkkumainen kuin kiurumainen. Käytökseltään se on arka.[2]
Esiintyminen [muokkaa]
Pikkuaavikkokiurun nimialalaji cinctura elää Kap Verden saarilla, alalaji arenicolor yleisenä Luoteis-Afrikassa ja paikoitellen muuallakin Pohjois-Afrikassa sekä Arabian niemimaalla ja Lähi-idässä, ja alalaji zarudnyi Iranissa ja Pakistanissa.[2] Lajin esiintymisalueen laajuus on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[3] Laji on paikkalintu, joka voi vaellella siemenravinnon perässä, eikä sitä ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö [muokkaa]
Pikkuaavikkokiuru elää tasaisilla tai lievästi kumpuilevilla avomailla, joilla kasvaa korkeintaan vähäistä kasvillisuutta. Se on palearktisen alueen kiuruista karaistunein ja elää hyvin kuivissa hiekkaerämaissa, kuten Saharassa ja Arabian aavikoilla. Pakistanissa ja Kap Verdellä laji elää myös vuorenrinteillä. Harva lintulaji elää niin ihmiselle vieraassa ympäristössä kuin pikkuaavikkokiuru. Paikoin se kuitenkin on yleinen tienvarsilintu. Pesimäajan ulkopuolella se liikkuu pienissä, tavallisesti alle 50 yksilön parvissa, usein muiden kiurulajien seurassa.[2]
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa mättään, ruohotupsun tai kiven suojassa. Munamäärä on 2–5, tavallisesti 3. Pesii usein aavikkokiurun tuntumassa.[2]
Ravinto [muokkaa]
Pikkuaavikkokiuru syö etupäässä siemeniä, joita se voi kaivella maasta. Syö myös hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.[2]
