57/55 J

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
57/55 J
57 55 J Kuivasaari.JPG
57/55 J Kuivasaaressa 2009 (ilman suojakilpeä)

Aseen tyyppi Kevyt rannikkotykki
Alkuperämaa Suomen lippu Suomi
Palvelushistoria
Palvelusvuodet 1950 - 1965
Valmistushistoria
Suunnittelijat Antero Jokinen
Suunniteltu 1941
Valmistajat Valtion Tykkitehdas
Valmistusvuodet 1944 - 1945
Valmistettu yhteensä 11
Tekniset tiedot
Paino 955 kg
Piipun pituus 3151 mm (koko pituus)
2530 mm (rihlattu osa)

Kaliiperi 57 mm
Lähtönopeus 900 m/s (suunniteltu)
660 m/s (lopullinen)
Lukkouuma Pystysuora kiilalukko
Kuljetustapa Kiinteä kartiojalusta
Ampumakulmat -10° - +32°
Maksimikantama 9000 m (lähtönopeus 660 m/s)
12800 m (lähtönopeus 900 m/s)

57/55 J eli 57 mm 55 kaliiperimitan rannikkotykki mallia Jokinen oli Suomessa Jatkosodan aikana kehitetty kevyt rannikkotykki. Tykki oli ensimmäinen kokonaan Suomessa kehitetty rannikkotykki, ja sillä oli tarkoitus korvata vanhemmat 57 mm Nordenfelt- ja Hotchkiss-tykit. Ase osoittautui kuitenkin epäonnistuneeksi, eikä sitä valmistettu kuin 11 kappaletta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

57/55 J kehitettiin Suomessa korvaamaan vanhemmat 57 mm Nordenfelt- ja Hotchkiss-tykit, jotka olivat muuten vielä kelvollisia mutta joissa oli kehnot tähtäimet. Merivoimien esikunnan operatiivisella osastolla oli myös muuten innostusta kotimaisten tykien valmistamiseen. Insinöörieverstiluutnantti Antero Albert Jokisen suunnittelema ase perustui vanhempiin Nordenfelt- ja Hotchkiss-tykkeihin, ja prototyyppi valmistui Helsingin Laivastoasemalla vuonna 1941. 50 tykin sarja tilattiin Valtion Tykkitehtaalta (VTT) Jyväskylässä vuosien 1941 ja 1942 taitteessa, mutta vain 10 tykkiä ehdittiin saada valmiiksi vuosina 1944-1945. Kokonaismääräksi Jatkosodan lopussa tuli 11, sarjavalmisteiset + prototyyppi.[1]

Suunnitteluvirheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykkejä koeammuttaessa Jyväskylässä todettiin puoliautomaattikoneiston luistin taipuvan. Se olisi siis pitänyt uusia. Myös tykin ampumatarvikkeet tuottivat vaikeuksia: tykki suunniteltiin alun perin 900 m/s lähtönopeudelle putkipaineen ollessa 2800 atm, mutta kaksi vuotta myöhemmin samasta ruudista tehty panos antoikin 3500 atm mikä kulutti putkea aivan liikaa. Jokinen suunnitteli tyytyä 800 m/s lähtönopeuteen, mutta loppujen lopuksi lähtönopeus pudotettiin 660-670 m/s, eli suunnilleen samaan kuin vanhemmillakin 57 mm tykeillä. Myöhemmin Antero Jokista on kritisoitu yrityksestä tehdä liiankin hyvää tykkiä ottamatta huomioon teollisuuden valmiutta valmistukseen. [1]

Palveluskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokiset otettiin hätäratkaisuna käyttöön 1950-luvulla paikkaamaan rannikkotykistön harjoituskaluston puutetta. Vanhemmat 57 mm tykit olivat loppuunkuluneet ja 76 mm tykit olivat vielä varauskalustona, joten varastoista kaivettiin jo poistettuja tykkejä uudelleen käyttöön. Ainakin joitakin Jokisia käytettiin selkäputkina 234/50 Be ja 305/52 O -tykeissä. Vielä 1960-luvun alussa tykit kunnostettiin ja selkäputkina olleisiin lisättiin aikaisemmin poistetut osat, mutta jo 1965-1966 tykit poistettiin käytöstä ja siirrettiin Asevarikko 5:een. [1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Enqvist, Ove: Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918-1998, s. 95-97. Helsinki: Sotamuseo, 1999. ISBN 951-25-1033-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]