Äänenpakkaus

Wikipedia

Äänenpakkaamisen tavoitteena on pakata digitaalinen äänisignaali käyttötarkoitukseen sopivaan pienimpään mahdolliseen tilaan.

Tähän tavoitteeseen pyritään poistamalla äänisignaalista tarpeeton ja toistuva data sekä pakkaamalla signaali perinteisillä häviöttömillä datanpakkausmenetelmillä, esim. Huffman-koodauksella.

Käyttökohteesta ja tarpeesta riippuen ääntä voidaan pakata joko häviöttömästi tai häviöllisesti. Häviöttömässä pakkauksessa äänisignaalin laatu ei muutu alkuperäiseen signaaliin nähden ollenkaan. Tällöin myös signaalin pakkaussuhde jää hyvin heikoksi. Häviöllisessä pakkauksessa äänisignaalista poistetaan peruuttamattomasti dataa, jota siihen ei pystytä enää millään tavoin palauttamaan. Tällä tavoin saadaan parannettua pakkaussuhdetta huomattavasti, mutta pakatun signaalin laatu heikkenee.

Pakattaessa pelkästään puhetta (esimerkiksi matkapuhelun signaalia) voidaan käyttää puheääneen erikoistuneita menetelmiä, joilla päästään parempaan pakkaussuhteeseen kuin yleistä ääntä (audiota) pakattaessa.

Häviöllisissä audion pakkausmenetelmissä käytetään yleensä hyväksi ihmisen kuuloaistiin liittyviä ominaisuuksia (psykoakustiikka), jota mallintamalla voidaan selvittää mitkä osat pakattavasta audiosignaalista aistitaan selkeimmin. Tällöin on helpompaa poistaa ne audiosignaalin osat, joita ihmiskorva ei kykene erottamaan, mikä mahdollistaa audiosignaalin kuuloaistimuksen säilymisen kuulijalle miltei muuttumattomana. Kuitenkin samalla pystytään pienentämään audiosignaalin tiedostokokoa ja saavuttamaan tehokkaampi pakkaussuhde. Tällaista äänen pakkausmetodia kutsutaan havaintopohjaiseksi audiokoodaamiseksi (engl. perceptual audio encoding).