Ero sivun ”Verkkokeilakotilo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
uusi sivu, käännös
Merkkaus:  2017 source edit 
(ei mitään eroa)

Versio 9. huhtikuuta 2024 kello 16.05

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Conus_textile
Conus textile
Conus textile -lajin edustaja, eliön pää näkyvissä oikealla
Conus textile -lajin edustaja, eliön pää näkyvissä oikealla
Uhanalaisuusluokitus

LC [1]

Tieteellinen luokittelu
Conus textile textilen suuaukko näkyvissä.

Conus textile, textile cone tai cloth of gold cone[2] on myrkyllinen laji merikotiloista, merellinen kotiloäyriäinen simpukka suvussa Conidae, kotilokävyt tai kotilokuvut. Tekstiilikotilot elävät pääasiassa Intian valtameressä, Itä-Afrikan rannikolla ja Australian ympärillä.[3]

Kuten kaikki suvun conus lajit, nämä kotilot ovat petoeläimiä ja my. Ne pystyvät "pistämään" ihmisiä, joten eläviä yksilöitä tulisi käsitellä varoen tai ei ollenkaan. Vuonna 2004 tehdyn raportin mukaan noin 30 ihmisen kuolemaa on liitetty kotilokäpyihin.[4] Vuonna 2021 teini oli vähällä kuolla noukittuaan elävän tekstiilikotilon.[5]

Lista lajista käytetyistä synonyymeistä

  • Conus (Cylinder) textile Linnaeus, 1758 · hyväksytty, vaihtoehtoinen esitys
  • Conus cholmondeleyi Melvill, 1900
  • Conus communis Swainson, 1840
  • Cylinder concatenatus Kiener, 1845
  • Conus corbula G. B. Sowerby II, 1858
  • Conus dilectus Gould, 1850
  • Conus euetrios G. B. Sowerby III, 1882
  • Conus eumitus Tomlin, 1926
  • Conus panniculus Lamarck, 1810
  • Conus reteaureum Perry, 1811
  • Conus sirventi Fenaux, 1943
  • Conus suzannae van Rossum, 1990
  • Conus textile dahlakensis da Motta, 1982
  • Conus textile var. euetrios G. B. Sowerby III
  • Conus textile var. loman Dautzenberg, 1937
  • Conus textile var. ponderosa Dautzenberg, 1932 (kelpaamaton: Conus quercinus var. ponderosa G.B. Sowerby, 1858: nuorempi homonyymi)
  • Conus textilinus Kiener, 1847 (synonyymi Conus textile archiepiscopuslle)
  • Conus tigrinus G. B. Sowerby II, 1858
  • Conus undulatus [Lightfoot], 1786
  • Conus verriculum Reeve, 1843
  • Cucullus auratus Röding, 1798
  • Cucullus auriger Röding, 1798
  • Cucullus gloriamaris Röding, 1798
  • Cylinder gloriamaris Perry, 1810
  • Cylindrus panniculus Lamarck, 1810
  • Cylindrus scriptus G. B. Sowerby II, 1858
  • Cylindrus textile var. ponderosa Dautzenberg, 1932
  • Cylindrus tigrinus G. B. Sowerby II, 1858
  • Cylindrus verriculum Reeve, 1843
  • Cylindrus aurelius Röding, 1798
  • Cylindrus auriger Röding, 1798
  • Cylindrus gloriamaris Röding, 1798
  • Cylindrus textilis osullivani Iredale, 1931
  • Cylindrus textilis
  • Cylinder textile (Linnaeus, 1758)
  • Darioconus textilis
  • Darioconus textilis osullivani Iredale, 1931

Alalajeja

  • Conus textile neovicarius da Motta, 1982
  • Conus textile vaulberti Lorenz, 2012 (Mauritius)
  • Conus textile dahlakensis da Motta, 1982 : synonyymi Conus textile Linnaeus, 1758lle
  • Conus textile var. abbreviata Dautzenberg, 1937: synonyymi Conus ammiralis Linnaeus, 1758lle
  • Conus textile var. euetrios G. B. Sowerby III : synonyymi Conus textile Linnaeus, 1758lle
  • Conus textile var. loman Dautzenberg, 1937 : synonyymi Conus textile Linnaeus, 1758lle
  • Conus textile var. ponderosa Dautzenberg, 1932 : synonyymi Conus textile Linnaeus, 1758lle
  • Conus textile var. sulcata G. B. Sowerby I, 1834 : synonyymi Conus retifer Menke, 1829lle

Kuvaus kuoresta

Conus textile, Conus dilectusin holotyyppi Smithsonian-instituutiossa

Aikuisten tyypillinen pituus on noin 9 cm - 10 cm (3,5 tuumaa - 3,9 tuumaa).[6] Tämän lajin suurin kuoren pituus on 15 cm (5,9 tuuma).[7] Kuoren värikuvio muistuttaa soluautomaattia nimeltä Sääntö 30.[8] Kuoren väri on kellertävän ruskea, ja siinä on aaltoilevia pitkittäisiä suklaanvärisiä viivoja, joita katkovat kolmiomaiset valkoiset tilat. Nämä viimeksi mainitut on sijoitettu epäsäännöllisesti, mutta ne ovat tiheässä olkapäässä, pohjassa ja keskellä, jotta ne muodostavat nauhoja. murtuma on samankaltaisesti merkitty. Aukko on valkoinen.[9]

Levinneisyys

C. textile elää Punaisenmeren, trooppisen Indo-Tyynenmeren, Australian rannikolla (Uusi Etelä-Wales, Pohjoisterritorio, Queensland ja Länsi-Australia), Uudessa-Seelannissa, Intian valtameressä Itä-Afrikasta Havaijille ja Ranskan Polynesian vesissä.[10]

Ekologia

Elinkaari

Naaras munii kerrallaan useita satoja munia, jotka kuoriutuvat noin 16-17 päivän kuluttua. Kuoriutumisen jälkeen toukat kelluvat vedenvirtauksen mukana noin 16 päivän ajan. Sen jälkeen ne asettuvat merenpohjaan, jolloin niiden pituus on noin 1,5 mm (noin 0,06 tuumaa).[11]

Ravinto

C. textile on lihansyöjä, joka käyttää radulaa (biologinen mikroskooppinen neula) konotoksiinin injektoimiseen saaliinsa tappamiseksi. C. textile syö kotiloita.[12] Proboscis, jonka kärjessä on harppuunamainen radula-hammas, kykenee venymään mihin tahansa sen omaan kuoreen. Elävä eläin on riski kenelle tahansa sitä käsittelevälle henkilölle, joka ei ole varonut suojaamaan paljasta ihoa. Useita ihmiskuolemia on liitetty tähän lajiin.[13]

Lähteet

  1. ↑ Conus textile IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ Conus textile gastropods.com.
  3. ↑ "Conus: Ensimmäinen kattava säilyttämisen punainen lista-arviointi merikotilosuvusta" en (2013-12-23). PLOS ONE 8 (12): e83353. doi:10.1371/journal.pone.0083353. ISSN 1932-6203. PMID 24376693. Bibcode: 2013PLoSO...883353P. 
  4. ↑ Nelson, Laura (2004-06-01). "Yksi lipsahdus, ja olet kuollut..." en. Nature 429 (6994): 798–799. doi:10.1038/429798a. ISSN 1476-4687. PMID 15215832. 
  5. ↑ Teini oli vähällä kuolla pidellessään myrkyllistä "kuorta", joka voi tappaa 700 ihmistä newsweek.com. 27.4.2021. en
  6. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Worms ei löytynyt
  7. ↑ Poutiers, J. M. (1998). "Kotilot", in Carpenter, K. E.: Länsi-Keski-Tyynenmeren elävät meriresurssit, FAO:n lajien tunnistusopas kalastustarkoituksiin 1. Rooma: FAO, 628. ISBN 92-5-104051-6. 
  8. ↑ Stephen Coombes: Kotiloiden geometria ja pigmentointi www.maths.nottingham.ac.uk. helmikuu 2009. Nottinghamin yliopisto.
  9. ↑ George Washington Tryon, Manual of Conchology vol. VI, s. 90; 1879
  10. ↑ Verkkokurssikeskus: Tekstiilikotilo Tyynenmeren akvaario.
  11. ↑ Tekstiilikotilo aquariumofpacific.org.
  12. ↑ Conus textile Linnaeus, 1758. Tekstiilikotilo, 107 mm
  13. ↑ Kulta-kankainen (Koko näyttö, ole hyvä) Malline:Webarchive

Kirjallisuutta

  • Linnaeus, C. (1758). Systema Naturae per regna tria naturae, secundum classes, ordines, genera, species, cum characteribus, differentiis, synonymis, locis. Editio decima, reformata. Laurentius Salvius: Holmiae. ii, 824 sivua Malline:Webarchive
  • Bruguière, M. 1792. Encyclopédie Méthodique ou par ordre de matières. Histoire naturelle des vers. Pariisi : Panckoucke Vol. 1 i-xviii, 757 sivua.
  • Röding, P.F. 1798. Museum Boltenianum sive Catalogus cimeliorum e tribus regnis naturae quae olim collegerat Joa. Hampuri : Trappii 199 sivua.
  • Lamarck, J.B.P.A. de M. 1810. Suite des espèces du genre Cône. Annales du Muséum National d'Histoire Naturelle. Pariisi 15: 263-286, 422-442
  • Perry, G. 1811. Arcana, or The museum of natural history : containing the most recent discovered objects: embellished with coloured plates, and corresponding descriptions: with extracts relating to animals, and remarks of celebrated travellers; combining a general survey of nature. Lontoo : James Stratford pl. XLIX-LXXXIV.
  • Swainson, W. 1840. A Treatise on Malacology or the Natural Classification of Shells and Shell-fish. Lontoo : Longman, Brown, Green & Longmans 419 sivua.
  • Reeve, L.A. 1843. Monograph of the genus Conus. pls 1-39 in Reeve, L.A. (ed.). Conchologica Iconica. Lontoo : L. Reeve & Co. Vol. 1.
  • Kiener, L.C. 1845. Spécies général et Iconographie des coquilles vivantes, comprenant la collection du Muséum d'histoire Naturelle de Paris, la collection de Lamarck, celle du Prince Massena (appartenant maintenant a M. le Baron B. Delessert) et les découvertes récentes des voyageurs. Pariisi : Rousseau et Baillière Vol. 2.
  • Gould, A.A. 1850. Shells collected by the United States Exploring Expedition under the command of Charles Wilkes. Proceedings of the Boston Society of Natural History 3: 169-172
  • Sowerby, G.B. 1857-1858. Monograph of the genus Conus. 1-56, pls 1-24 in Thesaurus conchyliorum or monographs of genera of shells. Lontoo : Sowerby Vol. 3.
  • Sowerby, G.B. (3rd) 1882. Descriptions of new species of shells in the collection of Mr. J. Cosmo Melvill. Proceedings of the Zoological Society of London 1882: 117-121
  • Smith, E.A. 1891. On a collection of marine shells from Aden, with some remarks upon the relationship of the Molluscan Fauna of the Red Sea and the Mediterranean. Proceedings of the Zoological Society of London 1891(3): 390-436
  • Melvill, J.C. 1900. A revision of textile cones with description of C. cholmondeleyi n. sp. Journal of Conchology 9: 303-311
  • Smith, E.A. 1903. Marine Mollusca. sivua 589–630, pls 35-36 in Gardiner, J.S. (ed). The Fauna and Geography of the Maldive and Laccadive Archipelagoes. Being the account of work carried on and of the collections made by an expedition during the years 1899 and 1900. Cambridge : University Press Vol
  • Dautzenberg, P. 1932. Mollusques testacés marins de Madagascar. Journal de Conchyliologie 76(1): 5-119, pl.
  • Dautzenberg, P. 1937. Gastéropodes marins. 3-Famille Conidae'; Résultats Scientifiques du Voyage aux Indes Orientales Néerlandaises de LL. AA. RR. Le Prince et la Princesse Lé Belgique. Mémoires du Musée Royal d'Histoire Naturelle de Belgique 2(18): 284 sivua, 3 pls
  • Fenaux 1943. Complément a l'étude de la faune malcologique de Paumotou. Bulletin de l'Institut Océanographique Monaco 835: 3
  • Demond, J. 1957. Micronesian reef associated gastropods. Pacific Science 11(3): 275-341, fig. 2, pl. 1
  • Gillett, K. & McNeill, F. 1959. The Great Barrier Reef and Adjacent Isles: a comprehensive survey for visitor, naturalist and photographer. Sydney : Coral Press 209 sivua.
  • Wilson, B.R. & Gillett, K. 1971. Australian Shells: illustrating and describing 600 species of marine gastropods found in Australian waters. Sydney : Reed Books 168 sivua.
  • Hinton, A. 1972. Shells of New Guinea and the Central Indo-Pacific. Milton : Jacaranda Press xviii 94 sivua.
  • Salvat, B. & Rives, C. 1975. Coquillages de Polynésie. Tahiti : Papéete Les editions du pacifique, sivua 1–391.
  • Cernohorsky, W.O. 1978. Tropical Pacific Marine Shells. Sydney : Pacific Publications 352 sivua, 68 pls.
  • Kay, E.A. 1979. Hawaiian Marine Shells. Reef and shore fauna of Hawaii. Section 4 : Mollusca. Honolulu, Hawaii : Bishop Museum Press Bernice P. Bishop Museum Special Publication Vol. 64(4) 653 sivua.
  • Motta, A.J. da 1983. Two new species of the genus Conus (Gastropoda: Conidae). Publicaçoes Ocasionais da Sociedade Portuguesa de Malacologia 2: 1-9
  • Lauer, J. 1987. Tent marked cones; 4e partie. Rossiniana 36: 11-22
  • Drivas, J. & M. Jay (1988). Coquillages de La Réunion et de l'île Maurice
  • Rossum, H.M. van 1990. A new cone from the coasts of Kenya (Indian Ocean) (Gastropoda: Conidae). La Conchiglia 22(250-252): 29-31
  • Wilson, B. 1994. Australian Marine Shells. Prosobranch Gastropods. Kallaroo, WA : Odyssey Publishing Vol. 2 370 sivua.
  • Röckel, D., Korn, W. & Kohn, A.J. 1995. Manual of the Living Conidae. Volume 1: Indo-Pacific Region. Wiesbaden : Hemmen 517 sivua.
  • Filmer R.M. (2001). A Catalogue of Nomenclature and Taxonomy in the Living Conidae 1758 - 1998. Backhuys Publishers, Leiden. 388sivua.
  • Branch, G.M. et al. (2002). Two Oceans. 5. painos. David Philip, Cate Town & Johannesburg
  • Spencer, H.; Marshall. B. (2009). All Mollusca except Opisthobranchia. In: Gordon, D. (Ed.) (2009). New Zealand Inventory of Biodiversity. Volume One: Kingdom Animalia. 584 sivua
  • Tucker J.K. (2009). Recent cone species database. 4. syyskuu, 2009 Edition
  • Tucker J.K. & Tenorio M.J. (2009) Systematic classification of Recent and fossil conoidean gastropods. Hackenheim: Conchbooks. 296 sivua
  • "Yksi, neljä vai 100 sukua? Uusi luokitus kotilokävyille" (2015). Journal of Molluscan Studies 81 (1): 1–23. doi:10.1093/mollus/eyu055. PMID 26300576. 
  • Lorenz, F., 2012. Uusi alalaji Conidae-suvusta Mauritiukselta (Gastropoda). Schriften zur Malakozoologie 27: 21-24

Ulkoiset linkit

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Verkkokeilakotilo.

Malline:Taxonbar

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Verkkokeilakotilo&oldid=22314944”