Oppimistyyli

Joidenkin teorioiden mukaan oppimisprosessin yksilöllisiä eroja voidaan luokitella esimerkiksi aistikanavien mukaan.

Oppimistyylit perustuvat valtaosin tieteellisesti kumottuihin teorioihin. Niiden mukaan yksilöllä on yleinen, tiedostamaton taipumus oppia paremmin tietynlaisilla oppimisstrategioilla tai opiskelutavoilla. Teorioiden mukaan oppijat tulee jakaa oppimistyylimallien mukaan eri tavoilla toimiviin ryhmiin. Yksilöllinen oppimistyyli selvitetään kyselylomakkeella tai psykologisella kokeella. Osa malleista perustuu ajatukseen oppimistyylien biologisesta alkuperästä, toisten mukaan oppimistyyli on ajan myötä muuttuva ja kehittyvä ominaisuus. Oppimistyyleihin kategorisointi ja niiden perusteella opettaminen on monissa tutkimuksissa osoitettu jopa haitalliseksi, ja teorioiden suosiota levittävät ennen kaikkea niitä hyödyntävät kaupalliset tahot. Silti oppimistyyliajattelu on merkittävä suuntaus kasvatusalalla, ja sitä tapaa kaikilla tasoilla lastentarhoista yliopistoihin.

Lukuisiin oppimistyylimalleihin liittyvästä laajasta ja pitkäaikaisesta tutkimuksesta huolimatta oppimistyylien olemassaoloa ja diagnosoitavuutta ei ole osoitettu eikä niiden mukaisen opetuksen tehosta ole saatu luotettavaa näyttöä. Tutkimuksissa on päinvastoin havaittu, että kaikenlaiset oppijat hyötyvät enemmän yhden hyvän opetusstrategian käyttämisestä kuin oppijoiden jakamisesta oppimistyyliryhmiin. Tutkijoiden mukaan erityisesti havaintokanavateoriat lukeutuvat opetusalan "neuromyytteihin", joilla ei ole tieteellistä pohjaa, vaikka monet opettajat uskovat niiden pohjautuvan aivotutkimuksiin.

Historia

Oppimistyylien suosion alku voidaan tulkita olleen vuonna 1979, kun yhdysvaltalainen Walter Burke Barbe julkaisi kirjan ”Teaching through modality strengths: concepts and practices”. Barbe kuitenkin huomautti jo vuonna 1982 esitteessään, että oppijoita tulisi rohkaista käyttämään muitankin aistejaan jos he vaikuttavat nojaavan vain vahvimpaan aistiinsa. Barben teorian julkaisun jälkeen oppimistyylien suosio nousi, ja tutkimuksia oppimistyylien tehokkuudesta tehtiin paljon 1980-luvun lopulle asti. Menetelmän suosiosta huolimatta eri oppimistyyleihin diagnosoivat menetelmät osoittautuivat epäluotettaviksi. Esimerkiksi Kavalen ja Fornessin tutkimuksessa 39 tehdystä kokeesta koostettiin meta-analyysi, joka edusti noin 3100 koehenkilöä. Keskimääräisellä efektikoolla 0.14 aistimoodeihin perustuva opetus todettiin yhdeksi tehottomimmista menetelmistä, joita erityisopetuksessa on käytetty. Johtopäätöksenä todettiin, että opettajien kannattaa kiinnittää enemmän huomiota opetettavaan asiaan kuin oppilaiden yksittäisiin oppimistyyleihin. Vuonna 2008 oppimistyylien tutkijoille tarjottiin rahapalkinto. Saadakseen rahapalkinnon, tutkijan tulisi esittää luotettavaa tieteellistä todistusaineistoa oppimistyylien tehokkuudesta. Palkinto on kasvanut vuosien varrella, eikä kukaan ole onnistunut tuottamaan tarpeeksi luotettavaa tutkimustietoa ansaitakseen nyt 5000 dollarin suuruista palkintoa. Tutkimusten tuloksista huolimatta teorioiden totuudenmukaisuus nähdään yhä itsestäänselvyytenä erityisesti kasvatustieteen ammattilaisten keskuudessa ja jopa kasvatustieteen oppikirjoissa Syynä myytin sitkeydelle on ehdotettu esimerkiksi sitä, että erilaisten oppijoiden huomioiminen luokkahuoneessa sopii yhteen länsimaisten individualististen arvojen kanssa.

Oppimistyylien suosio erityisopetuksessa kasvoi 2000-luvun alussa opetushallituksen suositeltua niitä oppimisvaikeuksien hoitoon. Joidenkin oppimistyylimallien tarjoajien mukaan varsinaisia oppimisvaikeuksia ei ole olemassa, vaan oppijoiden kohtaamat vaikeudet johtuvat siitä, ettei heitä opeteta heidän oppimistyylinsä mukaisesti. Erityisopetuksessa on käytetty varsinkin visuaalista, auditiivista ja kinesteettistä oppimistyyliä (VAK) mukailevaa opetusta, josta on tutkimuksessa käytetty termiä modality-based instruction (aistimoodeihin perustuva opetus).

Oppimistyylimalleja

Laajalti tunnettuja oppimistyylimalleja on noin 80. Näistä on saatavilla materiaalia suomeksi ainakin seuraavista:

• D. A. Kolbin kokemuksellisen oppimisen teoriaan perustuva Honey & Mumfordin malli, joka sisältää tyylit osallistuja, tarkkailija, päättelijä sekä toteuttaja. Mumfordilla on lisäksi tyylit aktivisti, teoreetikko, pragmaatikko ja pohdiskelija. Käytännössä nämä Suomessa näkyvät eri versiot ovat vain käännös- ja tulkintaversioita alkuperäisistä Peter Honeyn ja Alan Mumfordin kehittämistä neljästä mallista (engl. activist, theoretic, pragmatist, reflector / mirrorist). Alkuperäisteoksista ja esimerkiksi Peter Honeyn oman yrityksen kotisivuilta löytyvät vain nämä. Honey-Mumfordin oppimistyylikyselyä käyttävät eniten konsultti- ja valmennusorganisaatiot.

• Dunn & Dunnin malli, jonka sisältämät pääelementit ovat ympäristötekijät, emotionaaliset tekijät, sosiologiset tekijät, fysiologiset tekijät sekä psykologiset tekijät. Suomessa suositumpi on Prashnigin malli, joka mukailee Dunn & Dunnin mallia.

• Oppimistyylit visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen (VAK), joiden tarkasta alkuperästä ei ole varmuutta. Nämä oppimistyylit muistuttavat NLP:n miellejärjestelmiä, mutta sisältyvät myös Dunn & Dunnin malliin.

Monista malleista on olemassa erillinen sovellus, jota käytetään liike-elämän koulutuksissa tai työhönottohaastatteluissa.

Tutkimuksia ja kirjallisuutta

Oppimistyylejä tutkittiin eniten 1980-luvulla. Vuonna 2004 brittiläinen tutkimusryhmä arvioi koko siihenastisen tutkimuksen valitsemalla 13 merkittävintä mallia lähemmän tarkastelun kohteeksi:

• Gregorcin Mind Styles sekä Style Delineator
• Dunn & Dunnin oppimistyylimalli
• Ridingin kognitiiviset tyylit ja CSA
• Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori (MBTI)
• Apterin motivaatiotyyliprofiili (MSP)
• Jacksonin LSP
• Kolbin LSI
• Honey & Mumfordin LSQ
• Herrmannin "kokonaisaivomalli" ja HBDI
• Allinson & Hayesin CSI
• Entwistlen mallit
• Vermuntin ILS
• Sternbergin ajattelutyylit ja TSI, TSA

Yksikään malleista ei ole osoittanut riittävää tehoa. Sen sijaan niihin liittyvästä tutkimuksesta löytyi huomattavia puutteita. Yleisenä ongelmana on riippumattoman tutkimuksen puuttuminen, sillä monissa tapauksissa tutkimusta johtavat samat tahot, jotka markkinoivat menetelmää. Osa menetelmistä, kuten Dunn & Dunnin malli, on tutkimuksissa todettu tehottomiksi, mutta tämä ei ole vaikuttanut tapaan, jolla niitä markkinoidaan. Oppimistyyleistä on tehty lukuisia tutkielmia, joissa on havaittu ihmisten jakautuvan kyselyn perusteella erilaisiin mieltymysryhmiin. Useimmat näistä eivät täytä tieteen laatuvaatimuksia, koska niissä käytetyt menetelmät (esim. diagnosointi) ovat epäluotettavia. Ne harvat kokeelliset tutkimukset, jotka ovat menetelmiltään päteviä, ovat toistaiseksi tuottaneet negatiivisia tuloksia. Oppimistyylien lisäksi on tutkittu episteemisiä eli tiedonhankkimistyylejä sekä kognitiivisia tyylejä.

Kirjallisuutta vuosien varrelta

Vuosi	Otsikko	Tulokset	Vertaisarvioitu Kyllä/Ei
1977	Examining the Benefits and Prevalence of Modality Considerations in Special Education	Vaikka oppimistyyleille ei ole tutkimusevidenssiä, oppikirjat kehottavat käyttämään aistipohjaisia oppimistyylejä opetuksessa.
1978	Modal Preferences and Strengths: Implications for Reading Research	Oppimistyyleille ei ole tarpeeksi tutkimusta.
1979	Teaching through modality strengths: concepts and practices	Teoria aistikanavien mukaisista oppimistyyleistä
1979	Differential Diagnosis. Prescriptive Teaching: A Critical Appraisal	Lapset eivät hyödy oppimistyylien mukaisesta opettamisesta.
1980	Modality preference and teaching method: A review of the research	Oppimistyylien mukaisen opettamisen puolesta on hyvin vähän tutkimusta.
1981	What we know about modality strengths
1987	Substance over Style: Assessing the Efficacy of Modality Testing and Teaching	Oppimistyylien mukainen opettaminen ei parantanut oppimistuloksia merkityksellisesti, joten opettajan huomio tulisi suunnata muualle.
1990	The Importance of Learning Style in End-User Training	Varsinaisena tuloksena oli, että Kolbin oppimistyylin mukaan opettaminen ei vaikuta oppimistuloksiin, mutta artikkelissa yritetään kuitenkin soveltaa tuloksia teorian puolesta.
1990	A Critique of the Research on Learning Styles	Oppimistyylien tutkimuksesta nostetaan esille monia epäkohtia, kuten määrittelyn sekavuus, reliabiliteetin ja validiteetin mittauksen heikkous ja oppijoiden relevanttien piirteiden tunnistaminen.
1992	Not Another Inventory, Rather a Catalyst for Reflection
1993	The effect of cognitive style and mode of presentation on learning performance
1995	I'm different; not dumb Modes of presentation (V.A.R.K.) in the tertiary classroom
1998	Supporting visual and verbal learning preferences in a second-language multimedia learning environment. - PsycNET
1998	Aligning Student Learning Styles with Instructor Teaching Styles
1999	A Critique of Learning Styles
2003	Learning from web-based instructional systems and cognitive style: Learning from web-based instructional systems
2003	Rethinking the multiplicity of cognitive resources and curricular representations: Alternatives to 'learning styles' and 'multiple intelligences'
2003	Learning style, learning patterns, and learning performance in a WebCT-based MIS course
2004	Learning styles and pedagogy in post-16 learning
2004	[RE]Visioning the academic–teacher divide: power and knowledge in the educational community
2006	VAKing out learning styles—why the notion of ‘learning styles’ is unhelpful to teachers
2006	Testing the ATI hypothesis: Should multimedia instruction accommodate verbalizer-visualizer cognitive style?
2006	Feeling Better: A Comparison of Medical Research and Education Research
2007	Evaluation of Learning Styles and Instructional Methods in the NROTC Naval Operations and Seamanship Course
2007	Learning Styles and Memory
2007	Everyone's Doing It, but What Does Teacher Testing Tell Us about Teacher Effectiveness?
2007	Effects of Visual and Verbal Learning Styles on Learning
2007	Examination of Pre-Service Teachers’ Learning Styles and Temperament Styles within an Elementary Science Methods Course
2008	Neuromythologies in education
2008	Learning Styles: Concepts and Evidence
2008	VAK or VAK‐uous? Towards the trivialisation of learning and the death of scholarship
2010	Some problems & peculiarities with the learning styles rhetoric and practice
2010	Different Perspectives of Learning Styles from VARK Model
2010	The myth of learning styles
2010	The Enduring Appeal of ‘Learning Styles’
2012	Learning styles: unreliable, invalid and impractical and yet still widely used
2012	Neuromyths in Education: Prevalence and Predictors of Misconceptions among Teachers
2012	The Case Against Learning Styles
2012	Elementary school teachers' perspectives on learning styles, sense of efficacy, and self-theories of intelligence
2012	Exploring the relation between visualizer–verbalizer cognitive styles and performance with visual or verbal learning material
2012	Learning styles: where’s the evidence?: commentaries
2013	Building Evidence into Education
2013	The Learning Styles and the Preferred Teaching–Learning Strategies of First Year Medical Students
2013	Do Learners Really Know Best? Urban Legends in Education
2014	Neuroscience and education: myths and messages
2014	How do my Students Study? An Analysis of Students’ of Educational Disciplines Favorite Learning Styles According to VARK Classification
2014	Understanding your student: Using the VARK model
2014	Matching learning style to instructional method: Effects on comprehension.
2014	How neuroscience is affecting education : report of teacher and parent surveys.
2015	Is learning styles-based instruction effective? A comprehensive analysis of recent research on learning styles
2015	How psychological science can improve our classrooms: Recommendations should bridge the laboratory and the classroom.
2015	How psychological science can improve our classrooms: Recommendations should bridge the laboratory and the classroom.
2015	The Learning Styles Myth is Thriving in Higher Education
2015	The Scientific Status of Learning Styles Theories
2016	Learning About Learning: What Every New Teacher Needs to Know
2017	Stop propagating the learning styles myth
2017	Dispelling the Myth: Training in Education or Neuroscience Decreases but Does Not Eliminate Beliefs in Neuromyths
2017	Evidence-Based Higher Education – Is the Learning Styles ‘Myth’ Important?
2017	Bridging the Gap: Aligning Teaching and Learning Styles
2018	‘App-based medical education: Does VARK work?’
2018	A test of two alternative cognitive processing models: Learning styles and dual coding
2018	Learning Styles: Preferred Learning Choices and Behaviors of Saudi Male and Female EFL Learners
2018	The Learning Styles Educational Neuromyth: Lack of Agreement Between Teachers' Judgments, Self-Assessment, and Students' Intelligence
2018	The Prevalence of Educational Neuromyths Among Pre-Service Special Education Teachers
2019	Preferred Cognitive Learning Patterns (VAK) Among Secondary Students Admitted to King Saud University and its Effect on their Academic Achievement in Physics
2019	Matching Instruction with Modality-Specific Learning Style: Effects on Immediate Recall and Working Memory Performance
2019	Another Nail in the Coffin for Learning Styles? Disparities among Undergraduate Anatomy Students’ Study Strategies, Class Performance, and Reported VARK Learning Styles: Study Strategies, Learning Styles, Anatomy Performance
2019	Exploring the relationship between students’ learning styles and learning outcome in engineering laboratory education
2020	When the “correct” answer on the test is wrong: Licensure exams and the myth of learning styles
2020	Maybe they’re born with it, or maybe it’s experience: Toward a deeper understanding of the learning style myth.
2020	How Common Is Belief in the Learning Styles Neuromyth, and Does It Matter? A Pragmatic Systematic Review
2020	Providing Instruction Based on Students’ Learning Style Preferences Does Not Improve Learning
2021	Measuring Educational Neuromyths: Lessons for Future Research

Katso myös

• Howard Gardnerin moniälykkyysteoria

Kirjallisuutta

• Leino, Anna-Liisa & Leino, Jarkko: Oppimistyyli: Teoriaa ja käytäntöä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1990. ISBN 951-26-3395-7.
• Vaherva, Tapio ja Jorma Ekola 1986. Aikuisten opettamisen taito. Radion aikuiskasvatussarjan kolmannen osan oppikirja.

Aiheesta muualla

• Erilaisten oppijoiden liitto.
• ELSIN – European Learning Styles Information Network.