Mähkä
| Mähkä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Liekomaiset Lycopodiophytina |
| Luokka: | Selaginellopsida |
| Lahko: | Selaginellales |
| Heimo: | Mähkäkasvit Selaginellaceae |
| Suku: | Mähkät Selaginella |
| Laji: | selaginoides |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Mähkä eli lettomähkä (Selaginella selaginoides) on mähkäkasvien heimoon kuuluva pienikokoinen kellanvihreä erilaisitiöinen sanikkainen.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen, sammalmaisen vaikutelman antava mähkä kasvaa 3–10 cm korkeaksi. Itiötähkättömät haarat ovat 2–3 cm pitkiä ja suikertelevat vaakasuorassa maanmyötäisesti. Tähkälliset haarat ovat pystyjä ja 3–10 cm pitkiä. Neljänä rivinä olevat lehdet ovat 1–3 mm pitkiä, kapeanpuikeita, harvaan hammaslaitaisia ja pehmeitä. Itiötähkät ovat yksittäin haarojen kärjissä. Itiölehdet ovat kapeanpuikeita ja kellertäviä. Tähkän alaosassa ovat isoitiöpesäkkeet ja yläosassa pikkuitiöpesäkkeet. Itiöpesäkkeet sijaitsevat lehtihangoissa. Mähkä itiöi Suomessa heinä-syyskuussa. Alkeisvarsikko on kaksikotinen, lehtivihreätön ja hyvin pieni. Se jää osittain tai kokonaan itiön seinän sisään.[1][2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mähkää tavataan pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosissa ja vuoristoalueilla. Euroopassa sitä kasvaa Britteinsaarten pohjoisosissa, Alpeilla, Karpaateilla, Kaukasuksella, Pyreneillä, Islannissa, suurimmassa osassa Fennoskandiaa sekä Pohjois-Venäjällä. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena läpi Siperian pohjoisosien Alaskaan sekä Kanadan ja Yhdysvaltojen havumetsävyöhykkeelle. Keski- ja Itä-Euroopasta mähkästä tunnetaan lukuisia fossiililöytöjä.[3]
Suomessa mähkää kasvaa jokseenkin yleisenä Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Harvinaisempana sitä tavataan Keski- ja Itä-Suomen pohjoisosissa sekä Ahvenanmaalla. Maan eteläosista laji on monin paikoin hävinnyt, muun muassa Etelä-Karjalasta, Satakunnasta ja Etelä-Hämeestä.[4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mähkä kasvaa letoilla, lettorämeillä, lettokorvissa, tihkupinnoilla, puronvarsissa, rannoilla sekä rehevillä tunturikankailla ja -niityillä. Joskus lajia tapaa myös niittytöyräillä ja pientareilla. Laji on kalkinsuosija.[1] Suomessa mähkä on monin paikoin hävinnyt soiden kuivattamisen myötä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 40.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 233.
- ↑ Den virtuella floran: Dvärglummer (ruotsiksi) Viitattu 28.8.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Mähkän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.8.2011.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 88.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2022: Mähkän eli lettomähkän levinneisyys Suomessa.
- Suomen Lajitietokeskus: Mähkä (lettomähkä) – Selaginella selaginoides
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Mähkä (Selaginella selaginoides)
- ITIS: Selaginella selaginoides (englanniksi)
| ||||||||||