Żagań
| Żagań | |
|---|---|
 |
|
 vaakuna |
|
  Żagań |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Puola |
| Voivodikunta | Lubusz |
| Piirikunta | Żagań |
| Kaupunkioikeudet | 1280 |
| Hallinto | |
| – Kaupunginjohtaja | Sławomir Jan Kowal |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 40,4 km² |
| Korkeus | 100 m |
| Väkiluku (2019) (arvio) | 25 668 |
| – Väestötiheys | 635,3 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+1 |
| – Kesäaika | UTC+2 |
| Postinumero | 68-100 – 68-103 |
| Suuntanumero(t) | +48 68 |
| Rekisterikilpi | FZG |
Żagań (ransk. ja saks. Sagan) on kaupunki Bóbrjoen rannalla Lubuszin voivodikunnassa Länsi-Puolassa. Kaupungissa asui vuoden 2019 arvion mukaan 25 668 asukasta.[1] Kaupunki oli historiallisesti Saganin sleesialaisten herttuoiden hallintokeskus, ja nykyisin se on Żagańin piirikunnan pääkaupunki. Kaupunki kuului alun perin Zielona Góran voivodikuntaan (1975–1988), mutta se on kuulunut Lubuszin voivodikuntaan vuodesta 1999.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Żagań mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1202 valtakirjassa, ja se kuului silloin Ala-Sleesian kreivikuntaan Wrocławissa piasti-herttua Henrik I Parrakkaan alaisuudessa. Vuonna 1251 se kuului uuteen Głogówin kreivikuntaan Henrik I:n lapsenlapsen Konrad I:n alaisuudessa. Konradin kuoltua vuonna 1274 perilliset jakoivat kreivikunnan uudestaan, ja Żagańin linnan peri Konradin nuorin poika Przemko Ścinawalainen, joka perusti sinne augustinolaisten kaanonien luostarin. Täten perustettiin Żagańin kreivikunta. Vuonna 1284 hän vaihtoi tiluksensa Ścinawan kreivikuntaan, ja häntä seurasi hänen vanhempi veljensä Konrad II Köyryselkä. Kun Konrad II kuoli vuonna 1304, kaikki Głogówin tilukset liitettiin jälleen yhteen hänen jäljelle jääneen veljensä Henrik III:n alaisuuteen.
Vuonna 1309 Henrik III:tä seurasi hänen vanhin poikansa Henrik IV Uskollinen, joka joutui vuonna 1321 jakamaan kreivikunnan uudelleen itsensä ja pikkuveljiensä kesken. Hän luovutti Głogówin Przemko II:lle ja vetäytyi Żagańiin, josta tuli uudelleen oman kreivikuntansa pääkaupunki. Vuonna 1329 Henrik III:n kaikista pojista tuli Juhana Luxemburgilaisen, Böömin kuninkaan, vasalleja – lukuun ottamatta Przemko II:tä, joka kuoli yhtäkkisesti kaksi vuotta myöhemmin. Kun Henrik VI Vanhempi, Henrik IV:n lapsenlapsi, kuoli vuonna 1393 ilman perillisiä, tilukset liitettiin jälleen yhteen Głogówin kanssa kunnes vuonna 1412 Jan I:stä, Henrik VIII Varpusen vanhimmasta pojasta, tuli koko Żagańin kreivikunnan hallitsija. Kiivaan perintötaistelun jälkeen hänen lapsensa Jan II Hullu myi sen lopulta Saksin ruhtinaalle Albert III:lle Wettinin suvusta, lopettaen näin vuosisatoja jatkuneen piastihallinnon.
Vuonna 1549 valitsija Morits luovutti Żagańin Böömin kuninkaalle Ferdinand I:lle. Keisari Ferdinand II antoi lahjoitusmaan Albrecht von Wallensteinille, kenraalilleen kolmikymmenvuotisessa sodassa vuonna 1627. Sieltä se siirtyi loisteliaalle böömiläiselle Lobkowiczin suvulle, jotka rakensivat barokki-tyylisen Żagańin palatsin. Ensimmäisen Sleesialaissodan päätyttyä vuonna 1742, Żagańista tuli osa Preussia.
Vuonna 1786 lahjoitusmaan osti Peter von Biron, joka vuonna 1843 antoi sen tyttärelleen Dorothealle, Edmond de Talleyrandin, suuren ranskalaisdiplomaatin Charles Maurice de Talleyrandin pojan vaimolle, joka vietti eläkeikänsä Żagańissa. Fredrik Vilhelm IV:n myöntämä patentti 6. tammikuuta 1845 teki hänestä Saganin herttuattaren ja Napoleon III tunnusti arvonimen Ranskassa, suosien hänen poikaansa Louisia.
Ranskassa on sekä Saganin prince että duc. Tämä kaksoisarvonimi, joka on sekä preussilainen että ranskalainen, teki Saganin herttuasta neutraalin osapuolen toisessa maailmansodassa: hänen Château de Valençaystaan tuli turvallinen säilytyspaikka Louvren aarteille Saksan miehitettyä Ranskan. Toisen maailmansodan aikana kaupungista tuli pahamaineisen Stalag Luft III:n sijaintipaikka. Kaupunki siirrettiin Saksasta Puolaan muun Sleesian yhteydessä vuonna 1945, ja melkein koko Saganin väestö pakkosiirrettiin pois kaupungista. Tyhjennetty kaupunki asutettiin uudelleen puolalaisilla, joista monet olivat itse joutuneet pakkosiirretyiksi pois alueilta joista oli tullut osa Neuvostoliittoa.
Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnettuja asukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Adolf Engler (1844–1930), kasvitieteilijä
- Reinhold Röhricht (1842–1905), histoorikko
- Wolfgang Samuel (s. 1935), kirjailija. Hän muistelee lapsuudensa pakoa venäläisiltä miehittäjiltä muistelmassaan "Saksalaispoika".
- Łukasz Garguła (s. 1981), jalkapalloilija
Kaksoiskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Żagań Wikimedia Commonsissa
- Kaupungin verkkosivusto (englanniksi)