Ympäristökasvatus

Ympäristökasvatus on kasvatuksellista toimintaa, jonka tarkoitus on tukea elinikäistä oppimisprosessia siten, että yksilöiden tai yhteisöjen arvot, tiedot, taidot sekä toimintatavat muuttuvat kestävän kehityksen mukaisiksi. Se antaa yleiskuvan siitä, miksi on tärkeää harkita kestävää kehitystä ja myös innostaa ihmisiä tekemään ympäristötietoisia valintoja työstään.

Tavoitteet

Ympäristökasvatuksen tavoitteena on kasvattaa lapsista ja nuorista elintavoiltaan ympäristövastuullisia, vahvistaa lasten ja nuorten luontosuhdetta, antaa valmiuksia elämänarvojen pohdintaan ja ohjaa kestävään elämäntapaan. Ympäristökasvatus tarkoittaa niitä toimenpiteitä, joilla edistetään yksilöiden ja yhteisöjen ympäristötietoisuutta ja oppimista kestävän kehityksen mukaisiin toiminta- ja elämäntapoihin.

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ympäristökonferenssissa Tbilisissä vuonna 1977 hyväksytyt ympäristökasvatuksen tavoitteet:

1. Kasvattaa selvään tietoisuuteen ja huoleen taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja ekologisten tekijöiden riippuvuudesta toisistaan kaupunki- ja maalaisympäristössä.
2. Mahdollistaa jokaiselle ihmiselle sellaisten tietojen, arvojen, asenteiden, sitoutumisen ja taitojen saaminen, joita tarvitaan ympäristön suojeluun ja parantamiseen.
3. Luoda yksilöille, ryhmille ja koko yhteiskunnalle uusia ympäristöön liittyviä toimintamalleja.

Käsitteet

Uusimmissa suomalaisia kouluja ohjaavissa kotimaisissa ja kansainvälisissä asiakirjoissa puhutaan pääasiassa kestävän kehityksen kasvatuksesta, joka sisältää kestävän kehityksen eri ulottuvuudet. Kestävän kehityksen kasvatus ja ympäristökasvatus ovat rinnakkaiset käsitteet, joiden painotuksissa voi esiintyä eroja, vaikka tavoitteet ovat samanlaiset. Käsitteitä käytetään myös synonyymeinä.

Käytännön toimijat käyttävät sen sijaan useammin käsitettä ympäristökasvatus, käsittäen ympäristön yhtä lailla laaja-alaisesti. Kestävän kehityksen kasvatus -käsitteen käyttö tuo selkeämmin esiin kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet (ekologinen, kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen). Ympäristökasvatus-käsitettä käytettäessä painotetaan erityisesti kestävän kehityksen ekologista ulottuvuutta. Asiayhteydestä riippuen toinen käsitteistä voi olla käyttökelpoisempi, mutta kestävän kehityksen kasvatukseksi tai ympäristökasvatukseksi toiminnan tekee päämäärä eli kestävän kehityksen edistäminen.

Kulttuuriympäristökasvatus on ympäristökasvatuksen osa-alue, joka käsittelee ihmisen muokkaamaa ympäristöä ja ympäristön kulttuurisia ulottuvuuksia.

Toimijat

Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry (FEE Suomi) ympäristökasvatuksen edistämiseen, kehittämiseen ja tukemiseen erikoistunut asiantuntijajärjestö, joka hallinnoi Suomessa kansainvälisen ympäristökasvatuksen kattojärjestön (Foundation for Environmental Education, FEE) ympäristökasvatusohjelmia Vihreä lippu, Ympäristöreportterit ja Green Key. FEE Suomi järjestää vuosittain alan päätapahtuman, valtakunnalliset Ympäristökasvatuspäivät. Muita toimijoita ovat esimerkiksi WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto ry sekä Luonto-Liitto.

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry. kehittää ja edistää kulttuuriympäristökasvatusta. Sen toiminnan kohderyhmään kuuluvat kasvattajat ja eri hallinnonalojen virkamiehet.

Toimintatapoja

Vihreä lippu on kestävän kehityksen työkalu päiväkodeille, kouluille ja oppilaitoksille. Vihreä lippu on osa kansainvälistä Eco-Schools -ohjelmaa. Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma (UNEP) suosittelee Vihreää lippua. FEE Suomi on kehittänyt Vihreä lippu -ohjelmaan omaan päivähoito- ja koulujärjestelmäämme sopivat toimintatavat ja materiaalit. Vihreä lippu on saanut WWF:n Panda-palkinnon, Keskon ympäristöpalkinnon sekä Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnon.

Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifiointi on Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö - OKKA-säätiön ylläpitämä järjestelmä, joka tarjoaa arviointityökaluja, materiaaleja, neuvontaa ja koulutusta koulujen ja oppilaitosten kestävän kehityksen työn tueksi. Järjestelmä mahdollistaa myös ulkoisen arvioinnin ja sertifikaatin hakemisen.

Lähteet

• Heinonen, Tarja & Luomi, Annukka (toim.): Rakkaalla lapsella on monta nimeä – Ympäristökasvatuksen käsitteiden määritelmäluonnos. , 2008. ISBN 978-952-223-244-1. tiivistelmä (PDF).
• Wolff, L.-A. 2004. Ympäristökasvatus ja kestävä kehitys: 1960-luvulta nykypäivään. Teoksessa: Cantell, H. (toim.) Ympäristökasvatuksen käsikirja. PS-kustannus, Jyväskylä. s.18-29

Kirjallisuutta

• Ojanen, Sinikka & Rikkinen, Hannele (toim.): Opettaja ympäristökasvattajana. Opetus 2000. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20736-5.

Aiheesta muualla

• FEE Suomi
• Vihreä Lipopu
• Luontokoulut
• Ympäristökasvatus
• Suomen Luonnonsuojeluliitto
• Koulu ja ympäristö
• Kulttuuriperintökasvatus

Artikkeleita:

• Jürgen Matthies: Luonto pedagogisena ohjelmana? - Luonnon mystifioinnin vaarasta ympäristökasvatuksessa. niin & näin 2/2001, 36–44.