Yhteishyvän valiokunta (Suomi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yhteishyvän valiokunta oli Suomessa 1940-luvulla kansanhuollon piirissä toimineiden toimielinten nimitys. Niiden tehtävänä oli kansan mielialojen seuraaminen.[1]

Vuonna 1939 perustettu kansanhuoltoministeriö pyrki toimintansa aikana seuraamaan kansan suhtautumista säännöstelymääräyksiin ja myös mielialoja yleisemminkin. Ministeriön alkutaipaleella sen yhteydessä toimi neuvottelukunta, joka seurasi kansanhuollon kehitystä ja antoi siihen liittyviä aloitteita. Lyhytikäiseksi jäänyt neuvottelukunta lakkautettiin keväällä 1940. Suomessa vallitsevaa ilmapiiriä kartoittamaan perustettiin lokakuussa 1940 Helsinkiin yhteenliittymä nimeltään Yhteishyvän valiokunta. Sen päämääränä oli kansalaisten sitouttaminen entistä tiukempiin säännöstelymääräyksiin.[1]

Helsingissä tapahtuneesta toiminnasta saadut kokemukset olivat niin hyviä, että samanlaisia Yhteishyvän valiokuntia alettiin perustaa muillekin paikkakunnille. Yleensä asutuskeskuksissa toimineita valiokuntia oli vuoden 1943 lopulla yhteensä nelisenkymmentä. Niiden toiminta hiipui toisen maailmansodan jälkeen olosuhteiden muuttuessa. Valiokuntien tehtäviä jatkamaan perustettiin 1946 eri puolille Suomea kuluttajien toimikuntia ja maanviljelijöiden asenteita säännöstelyyn luotaava tuottajien toimikunta, joka oli kansanhuoltoministeriön neuvoa-antava toimielin.[1] Kansanhuoltoministeriö lakkautettiin 1949.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Peltonen, Matti (toim.): Suomen maatalouden historia II: kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle, s. 457. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2004. ISBN 951-746-482-7.
  2. Otavan iso tietosanakirja. Osa 4, palsta 375, hakusana kansanhuolto. Helsinki: Otava, 1963.