Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin sopimus (1985)
Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin sopimus on Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin pääministerien Margaret Thatcherin ja Garret FitzGeraldin välillä Hillsborough’n linnassa Pohjois-Irlannissa 15. marraskuuta 1985 solmittu sopimus, joka oli seurausta vuoden kestäneistä Pohjois-Irlannin levottomuuksien johdosta käydyistä neuvotteluista. Sopimus takasi Irlannille osallistumisoikeuden ja oikeuden tehdä ehdotuksia hallitustenvälisessä konferenssissa (Anglo-Irish Intergovernmental Conference), jossa käsiteltäisiin Pohjois-Irlannin katolisten asemaa. Konferenssiin osallistuisivat kummankin maan ulkoministerit. Molemmat hallitukset sitoutuivat yhteistyöhön Pohjois-Irlannin konfliktin ratkaisemiseksi, minkä osoitukseksi perustettiin pysyvä yhteinen sihteeristö. Pohjois-Irlannin ja Irlannin välisen rajan yli tapahtuva sosiaalinen ja taloudellinen yhteistyö tuli sopimuksen myötä mahdolliseksi. Sitä tukemaan perustettiin seuraavana vuonna kansainvälinen rahasto (International Fund for Ireland). Lisäksi sopimus sisälsi molempien sopimusosapuolten sitoumuksen siitä, että Pohjois-Irlantia ei liitetä Irlantiin ilman Pohjois-Irlannin asukkaiden enemmistön hyväksyntää.[1][2][3]
Sopimus tuli voimaan 29. marraskuuta 1985 sen jälkeen, kun Dáil Éireann ja Yhdistyneen kuningaskunnan alahuone olivat sen hyväksyneet. Sopimus sai myös kansainvälisen yhteisön hyväksynnän, ja se käynnisti prosessin, joka johti Belfastissa vuonna 1998 solmittuun Pitkänperjantain sopimukseen.[2] Ulsterin unionistipuolue vastusti sitä, että Irlannin hallitus sai sopimuksessa oikeuden vaikuttaa Pohjois-Irlannin asioihin.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Garret Fitzgerald encyclopedia.com.
- ↑ a b Anglo-Irish Agreement of 1985 (Hillsborough Agreement) encyclopedia.com.
- ↑ a b Anglo-irish encyclopedia.com.