Wilhelm Hilbert
Wilhelm Hilbert oli suomalainen asekauppias, joka toi Suomeen toisen maailmansodan aikana Saksasta aseita. Hänellä oli sinne suhteet, sillä hän tunsi Hermann Göringin. Hänen vaiheensa tunnetaan huonosti, sillä hän pakeni sodan jälkeen Ruotsin kautta Argentiinaan.[1]
Hilbert on hahmona Leo Suomelan näytelmässä Mannerheim ja kettujen sota.[1] Hän kuului taustavaikuttajana marsalkka Mannerheimin lähipiiriin.[2]
Dahlberg & Hilbert[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuodesta 1932 Hilbert omisti asekauppaa harjoittaneen maahantuontiliikkeen Dahlberg & Hilbert Oy. Aluksi kun yhtiö 1932 perustettiin, Heinrich Dahlberg (1906–1988), joka perusti vuonna 1935 Oy Dahlberg & Co Ab:n, ja Wilhelm Hilbert omistivat kumpikin yrityksestä puolet, mutta vuonna 1942 Hilbert omisti sen kokonaan. Johtotehtävissä toimivat Frans Vilhelm ja Harald Nyberg. Sodan jälkeen yhtiön nimeksi muuttui Nyberco, ja sen omistajaksi tuli 1950 Pohjoismaiden Yhdyspankki. ja 1964 yhtiö fuusioitiin PYP:iin. Yhtiö omisti Vuosaaressa Rastilassa Furuborgin tilan, jolle rakennettiin Unitas-opisto. Yritys fuusioitiin 1964 PYP:iin ja lakkautettiin vuonna 1965, jolloin sen nimi oli Yhdysranta Oy (vuodesta 1961).[3]
Dahlberg & Hilbert oli alkuaan metallien ja koneiden agentuuriliike. Sen toimipaikka oli vuonna 1940 Pohjoisesplanadi 33:ssa, ja henkilökuntaa oli 14.[3] Elokuussa 1940 Hilbert otti vastaan saksalaisen eversti Joseph Veltjensin, joka oli tullut neuvottelemaan Suomen ylimmän sotilasjohdon kanssa, ja majoitti hänet kesäasuntoonsa Helsingin ulkopuolella. Eversti Ragnar Nordströmin muistelmien mukaan nimenomaan Wilhelm Hilbert oli se henkilö, joka oli saanut heinäkuussa hankittua Göringin kautta Hitlerin suostumuksen asekaupoille Suomen kanssa.[4] Lokakuussa Hilbertin yhtiö teki sopimuksen Suomen puolustusministeriön kanssa asekaupoista.[5] Vuonna 1942 Hilbert rakennutti talon Helsingin Meilahteen osoitteeseen Tavaststjernankatu 17, johon hän sitten perheineen muutti Maneesikadulta.[5]
Tv-juontajanakin tunnettu Poppe Berg oli jatkosodan aikana yrityksen palveluksessa valvomassa ensin maahantuontia ja sitten hän siirtyi sen palvelukseen Berliiniin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Suomi lähtee soitellen sodasta Demari.fi
- ↑ Marski johtaa, ketut juonivat, Ilkka.fi
- ↑ a b Pörssitieto
- ↑ Nordström, Ragnar: Voitto tai kuolema. Jääkärieverstin elämä ja perintö, s. 250-251. WSOY, 1996.
- ↑ a b Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 263. LOVE KIRJAT, 1982.