Walter Bauer
Walter Bauer (8. elokuuta 1877 Königsberg – 17. marraskuuta 1960[1]) oli saksalainen teologi ja professori, joka tutki varhaiskristillisyyttä. Hänet tunnetaan Uuden testamentin kreikan sanastostaan, jonka asema tutkimuksessa on vakiintunut.[1] Hän oli myös ensimmäinen tutkija, joka kyseenalaisti kirkkohistorian perinteisen näkemyksen harhaoppien ja ortodoksian suhteesta, jonka mukaan kristinuskon alkuperäinen versio voitti itsestään irtautuneet harhaoppiset kilpailijansa. Teoksessaan Rechtgläubigkeit und Ketzerei im ältesten Christentum (1934) hän osoitti kristinuskon harhaoppisina pidettyjen suuntausten olleen monilla alueilla hallitsevassa asemassa ennen Rooman kirkon aseman vakiintumista.[2]
Bauer opiskeli teologiaa ja filologiaa Marburgin, Berliinin ja Strassburgin yliopistoissa. Hän aloitti yksityisdosenttina Marburgissa vuonna 1902, jossa hän pysyi kunnes siirtyi professoriksi Breslauhun vuonna 1913. Kolmen vuoden kuluttua hän siirtyi Göttingeniin, jossa vietti loppuelämänsä. Yliopistouraltaan hän siirtyi eläkkeelle terveyssyistä vuoden 1945 lopussa, mutta jatkoi siitä huolimatta tieteellistä uraansa.[1]
Bauer oli Göttingenin tiedeakatemian jäsen vuodesta 1925. Hän oli Society of Biblical Literature and Exegesis -tiedeyhdistyksen kunniajäsen vuodesta 1933. Hampurin yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvon 1952. Saksan liittotasavalta myönsi hänelle Großes Verdienstkreuz -ansiomerkin 1954.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Gingrich, F. W.: Walter Bauer 1877–1960 New Testament Studies, volume 9, issue 1. 1962. Cambridge University Press. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Myllykoski, Matti & Luomanen, Petri: Varhaisen juutalaiskristillisyyden jäljillä (sivut 327–328) Teologinen aikakauskirja 4/1999. Viitattu 2.4.2024.
| ||||||||||||||||||
