Wallacen linja

Wallacen linja on Indonesian saariston poikki kulkeva, brittiläisen Alfred Russel Wallacen (1823–1913) havaitsema raja, joka erottaa toisistaan intialaisen ja australialaisen eläinmaantieteellisen alueen. Linjan eteläosa kulkee Balin ja Lombokin, pohjoisosa Borneon ja Celebesin välistä.^[1] Wallace havaitsi, että linjan vastakkaisilla puolilla läheistenkin saarten eläimistö poikkeaa suuresti toisistaan ja esimerkiksi pussieläimiä esiintyy vain linjan itäpuolella, Wallaceaksi kutsutussa osassa saaristoa.

Myöhemmin ilmeni, että samassa kohdassa saariston poikki kulkee syvänne, joka muodostaa samalla Aasian ja Australian mannerjalustojen välisen rajan. Tämä selittää myös linjan eläinmaantieteellisen merkityksen. Jääkaudella meren pinta oli lähes sata metriä nykyistä alempana, jolloin linjan länsipuoliset saaret, kuten Sumatra, Jaava, Borneo ja Bali, olivat osa Aasian mannerta, mutta Wallacen linjan kohdalla oli silloinkin syvä salmi. Täten aasialaiset eläimet pääsivät helposti levittäytymään näille saarille, mutta eivät idemmäksi. Samaten Australian eläimistöllä on useita yhtäläisyyksiä linjan itäpuolisten saarten kanssa, joihin on ollut aikaisemmin maayhteys. Esimerkiksi useita kengurulajeja tavataan Uudessa-Guineassa, ja alueen linnustossa on paljon yhtäläisyyksiä.