Wabi-sabi
Wabi-sabi (jap. 侘寂) on japanilaisen estetiikan käsite. Se yhdistetään läheisesti zenbuddhalaisuuteen, ja kehityksensä alkuaikoina wabi-sabiin yhdistetyt henkilöt olivatkin jossain muodossa zenin harjoittajia.[1] Käsitettä kuvataan monesti epätäydellisyydessä, keskeneräisyydessä ja häviävyydessä olevaksi kauneudeksi sekä yksinkertaisuuden ja vaatimattomuuden ihannoimiseksi.[2] Käsite muodostuu kahdesta erillisestä sanasta, sabi ja wabi, joilla molemmilla on omat merkityksensä. Sanoja voidaan käyttää myös erillään, mutta nykyisin japanilaiset tarkoittavat sanojen muodostamaan kokonaisuutta myös puhuessaan vain toisesta.[3]
Wabi-sabi liitetään yleensä japanilaiseen teeseremoniaan, jossa se ilmenee sekä itse seremoniassa että siihen liittyvissä osatekijöissä, kuten teeastioissa ja teehuoneessa. Se on kuitenkin olennainen osa myös monia muita Japanin taiteenlajeja, kuten ikebanaa, japanilaista puutarhataidetta sekä keramiikkaa. Myös japanilainen käsityöperinne kintsugi, jossa keramiikkaan tulleita säröjä korostetaan kultamaalilla, edustaa wabi-sabia[4].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koren, Leonard: Wabi-Sabi: For Artists, Designers, Poets and Philosophers. Stone Bridge Press, 1994. ISBN 1-880656-12-4 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Koren, s. 15–16.
- ↑ Koren, s. 7–10.
- ↑ Koren, s. 21–23.
- ↑ Kintsugi: Japan’s ancient art of embracing imperfection www.bbc.com. 8.1.2021. Viitattu 12.11.2024. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eväsoja, Minna: Teetaide ja runous. Wabi ja sabi japanilaisessa estetiikassa. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1394) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-485-9