W. G. Sebald

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
W. G. Sebald
Henkilötiedot
Syntynyt18. toukokuuta 1944
Wertach, Saksa
Kuollut14. joulukuuta 2001 (57 vuotta)
Norfolk, Britannia
Kansalaisuus saksalainen
Ammatti kirjailija, kirjallisuudentutkija
Kirjailija
Äidinkielisaksa
Tuotannon kielisaksa, englanti
Aiheesta muualla
www.wgsebald.de
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Winfried Georg Maximilian Sebald (18. toukokuuta 1944 Wertach, Saksa14. joulukuuta 2001 Norfolk, Britannia) oli saksalaissyntyinen kirjailija ja kirjallisuudentutkija.[1]

W. G. Sebald opiskeli muun muassa Sveitsissä ja Englannissa. Vuonna 1970 hän muutti pysyvästi Englantiin Norwichiin, jossa hän toimi eurooppalaisen kirjallisuuden professorina University of East Angliassa.[2]

Sebald tunnetaan esseistisen proosan taitajana.[3] Essee, tutkielma ja matkakirja yhdistyvät hänen tuotannossaan omaksi lajityypikseen.[4]

Elämä ja kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

W. G. Sebald syntyi Wertachin pikkukaupungissa Baijerin alppiseudulla lähellä Itävallan rajaa kolmilapsisen perheen keskimmäisenä lapsena.[5] Lukkosepäksi kouluttautunut isä siirtyi sotilasuralle jo 1920-luvun lopussa ja palveli sittemmin sekä Wehrmachtissa että Bundeswehrissä. Lapsuuden tärkeä esikuva ja läheisin ihminen oli kirjailijan äidinpuoleinen isoisä, jonka menetys oli suuri järkytys 12-vuotiaalle pojalle. Nuoruutensa kotiseutua Sebald kuvasi myöhemmin mm. romaanissa Huimaus ja useissa runoissaan.

Valmistuttuaan ylioppilaaksi Oberstdorfissa 1963 Sebald aloitti Saksan kirjallisuuden ja yleisen kirjallisuustieteen opinnot Freiburgin yliopistossa. Tuolta ajalta ovat peräisin Sebaldin ensimmäiset runot, jotka ilmestyivät paikallisessa ylioppilaslehdessä. Vuosina 1965–66 hän opiskeli myös Sveitsissä Fribourgin yliopistossa ja siirtyi tämän jälkeen Englantiin Manchesterin yliopistoon, jossa hän valmisteli loppuun tutkielmansa maisterintutkintoa varten. Saksalaista kirjailijaa Carl Sternheimia käsittelevä opinnäyte hyväksyttiin 1968 ja tekijälle myönnettiin Master of Arts with distinction -oppiarvo. Samanaikaisesti Sebald toimi yliopistossa saksan kielen lehtorina.[6] Manchesterin ajan kokemuksiaan hän käsitteli myöhemmin romaanissa Vieraalla maalla (ks. kertomus Max Aurach) sekä postuumina julkaistussa runoelmassa Bleston. Vuonna 1967 Sebald solmi Englannissa avioliiton kouluaikojensa ystävättären kanssa.

Vuodesta 1970 elämänsä loppuun Sebald toimi tutkijana ja opettajana Norwichissa Itä-Anglian yliopistossa, aluksi Saksan nykykirjallisuuden dosenttina ja 1980-luvun lopulta lähtien Euroopan kirjallisuuden professorina. Saksalaista kirjailijaa Alfred Döbliniä koskenut väitöskirja oli valmistunut jo 1973, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1980. Lisäksi Sebald oli suorittanut ns. habilitaation Hampurin yliopistoon. Sebaldin toimesta Itä-Anglian yliopistoon perustettiin 1989 kääntämisen tutkimuksen laitos British Centre for Literary Translation.[7]

Sebaldin ensimmäinen kaunokirjallinen teos, runoelma Nach der Natur, julkaistiin Saksassa vuonna 1988. 1990-luvulla hän alkoi keskittyä yliopistotyönsä ohella yhä enemmän myös kaunokirjalliseen proosaan. Huimaus ilmestyi 1990, Vieraalla maalla 1992 ja Saturnuksen renkaat 1995. Kun ensimmäiset proosateokset olivat ilmestyneet myös käännöksinä englanniksi, alkoi Sebaldin maine lyyris-melankolisena, taitavasti esseetä, filosofista pohdiskelua sekä romaanikerrontaa ja historiallista dokumentaarisuutta yhdistelevänä kirjoittajana levitä varsinkin englantiapuhuvissa maissa.[8]

Vuonna 1997 Sebald piti Sveitsissä Zürichissä järjestetyssä seminaarissa luentosarjan, jossa hän kritisoi Saksan sodanjälkeistä kaunokirjallisuutta sen kyvyttömyydestä kuvata siviilien kärsimystä liittoutuneiden ilmapommituksissa ja sen synnyttämää kollektiivista kokemusta. Luennot ilmestyivät kirjan muodossa nimellä Ilmasota ja kirjallisuus kaksi vuotta myöhemmin ja synnyttivät kiivasta väittelyä.[9]

Austerlitz-romaanin ilmestyessä vuonna 2001 Sebaldista oli tullut tunnetuimpia saksaksi kirjoittavia kirjailijoita ja hänelle oli myönnetty useita kaunokirjallisuuspalkintoja. Kirjan fiktiivinen päähenkilö, brittiläinen arkkitehtuurin tutkija Jacques Austerlitz kertoo siinä pitkissä monologeissaan ajatuksistaan ja paljastaa vähitellen traagista taustaansa. Teoksen juoni punoutuu Euroopan juutalaisten historiaan, holokaustiin ja pakolaisuuteen. Kirjaa ylistettiin, mutta se herätti saksalaisten ja brittikriitikoiden keskuudessa myös torjuvaa epäilyä.[10] Eettisesti ongelmallisena pidettiin sitä, että Sebald Austerlitzin henkilöhahmoa luodessaan oli lupaa kysymättä hyödyntänyt Englantiin lapsena pelastuneen juutalaistaustaisen naisen omaelämäkerrassaan kertomia tapahtumia.[11]

W. G. Sebald kirjoitti koko kirjallisen uransa aikana runoja ja julkaisi niitä lehdissä ja kirjallisissa albumeissa. Viimeisinä elinvuosinaan kirjailija ryhtyi yhteistyöhön kahden taiteilijan kanssa, jotka halusivat liittää kuviinsa hänen tuolloin kirjoittamaa muutamista säkeistä koostuvaa miniatyyrimaista lyriikkaa. Pieni englanniksi kirjoitettu runokokoelma For Years Now sisälsi brittiläisen maalarin Tess Jarayn abstrakteja graafisia sommitelmia. Saksalaistaiteilijan Jan Peter Trippin kanssa yhteistyönä syntynyt Unerzählt yhdisti toisiinsa Sebaldin runot ja Trippin surrealistisen tarkat piirrokset tunnettujen henkilöiden kasvoista rajatuista silmäpareista. Unerzählt ilmestyi vasta kirjailijan kuoleman jälkeen vuonna 2003.[12] Valittujen runojen kokoelma Über das Land und das Wasser, joka sisälsi sekä aikaisemmin julkaistua että ennestään julkaisematonta aineistoa kirjailijan jäämistöstä, ilmestyi vuonna 2008.

W. G. Sebald kuoli joulukuussa 2001 liikenneonnettomuuden yhteydessä saamaansa sydäninfarktiin. Hänen ohjaamassaan autossa matkustanut tytär loukkaantui vaikeasti. Kirjailija haudattiin Norwichiin St. Andrew-kirkon hautausmaalle.

Romaanille Austerlitz myönnettiin postuumisti vuoden 2002 Yhdysvaltain kriitikkojen tunnustuspalkinto sekä Independent Foreign Literature Prize parhaasta käännösromaanista.[2] Vuonna 2003 julkaistu Campo Santo (suom. Merkintöjä Korsikasta) sisälsi esseemäisiä proosakatkelmia kesken jääneestä kirjoitusprojektista, joka liittyi Korsikan historiaan ja luontoon.

Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunokirjalliset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nach der Natur: Ein Elementargedicht. Nördlingen: Greno, 1988. ISBN 3-89190-436-3.
  • Schwindel: Gefühle. Frankfurt am Main: Eichborn, 1990. ISBN 3-8218-4063-3.
  • Die Ausgewanderten: Vier lange Erzählungen. Frankfurt am main: Eichborn, 1992. ISBN 3-8218-4093-5.
  • Die Ringe des Saturn: Eine englische Wallfahrt. Frankfurt am Main: Eichborn, 1995. ISBN 3-8218-4130-3.
  • Austerlitz. München–Wien: Hanser, 2001. ISBN 3-446-19986-1.
  • For Years Now: Poems by W.G. Sebald – Images by Tess Jaray. London: Short Books Ltd, 2001. ISBN 1-904095-09-7.
  • Unerzählt: 33 Texte und 33 Radierungen. Yhdessä Jan Peter Trippin kanssa. München/Wien: Hanser, 2003. ISBN 3-446-20257-9.
  • Campo Santo. Herausgegeben von Sven Meyer. München/Wien: Hanser, 2003. ISBN 3-446-20356-7.
  • Über das Land und das Wasser: Ausgewählte Gedichte 1964–2001. Herausgegeben von Sven Meyer. München: Hanser, 2008. ISBN 978-3-446-23069-9.
  • Gedichte aus dem Nachlass. Akzente: Zeitschrift für Literatur, Dezember 2011, nro 6. München: Hanser. ISSN 0002-3957.

Esseet ja kirjallisuustieteelliset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carl Sternheim. Kritiker und Opfer der Wilhelminischen Ära. Stuttgart: Kohlhammer, 1969.
  • Der Mythus der Zerstörung im Werk Döblins. Stuttgart: Ernst Klett, 1980. ISBN 3-12-395800-0.
  • Die Beschreibung des Unglücks: Zur österreichischen Literatur von Stifter bis Handke. Salzburg/Wien: Residenz-Verlag, 1985. ISBN 3-7017-0422-8.
  • A Radical Stage: Theatre in Germany in the 1970s and 1980s. Oxford: Berg, 1988. ISBN 0-85496-038-4.
  • Unheimliche Heimat: Essays zur österreichischen Literatur. Salzburg/Wien: Residenz-Verlag, 1991. ISBN 3-7017-0694-8.
  • Logis in einem Landhaus: Über Gottfried Keller, Johann Peter Hebel, Robert Walser und andere. München–Wien: Hanser, 1998. ISBN 3-446-19503-3.
  • Luftkrieg und Literatur: Mit einem Essay zu Alfred Andersch. München/Wien: Hanser, 1999. ISBN 3-446-19661-7.

Haastatteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Auf ungeheuer dünnem Eis”: Gespräche 1971 bis 2001. Herausgegeben von Torsten Hoffmann. Frankfurt am Main: Fischer Taschenbuch, 2011. ISBN 978-3-596-19415-5.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaakinen, Kaisa: W. G. Sebald ja historian verkostot. Café Voltaire: Muistijälkiä. Esseitä saksankielisestä nykykirjallisuudesta. Helsinki: BTJ Kustannus, 2010. ISBN 978-951-692-810-7.
  • Schütte, Uwe: Figurationen: Zum lyrischen Werk von W. G. Sebald. Eggingen: Edition Isele, 2014. ISBN 978-3-86142-587-7.
  • Schütte, Uwe: Annäherungen: Sieben Essays zu W. G. Sebald. Köln: Böhlau Verlag, 2019. ISBN 978-3-412-51381-8.
  • Sebald, W. G.: ”Auf ungeheuer dünnen Eis”: Gespräche 1971 bis 2001. Frankfurt am Main: Fischer, 2011. ISBN 978-3-596-19415-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. W. G. Sebald Britannica.com. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  2. a b W. G. Sebald Kirja.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 4.1.2016.
  3. Melender, Tommi: Kaikkitietävän kertojan kuolema. Parnasso 2/2012, s. 25.
  4. Majander, Antti: Katoavaisuuden kirjurin suuri sirpale. Helsingin Sanomat, 10.1.2016, s. C 17. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 30.1.2018.
  5. Elämäkerralliset tiedot pohjautuvat W. G. Sebaldin haastattelukirjassa Auf ungeheuer dünnen Eis olevaan kronologiaan sekä sekä Uwe Schütten teokseen Annäherungen: Sieben Essays zu W. G. Sebald.
  6. Schütte 2019, s. 106–114
  7. Schütte 2019, s. 121–129.
  8. Schütte 2019, s. 220–222
  9. Katastrophe mit Zuschauer. Gespräch mit Andrea Köhler teoksessa Sebald 2011, s. 154–164
  10. Austerlitzin vastaanotosta ks. Schütte 2019, s. 225–235 sekä Kaakinen 2010, s.163
  11. Schütte 2019, s 232. Perusteellisesti Austerlitz-hahmon todellisia esikuvia on käsitellyt englantilainen kirjallisuudentutkija Carole Angier vuonna 2021 ilmestyneessä elämäkerrassaan Speake, Silence: In Search of W. G. Sebald, s. 411-425
  12. Schütte 2014, s. 111–16.2

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Angier, Carole: Speak, Silence: In Search of W. G. Sebald. London: Bloomsbury Publishing, 2021. ISBN 978-1-5266-3479-5.
  • Long, J. J.: W. G. Sebald: Image, Archive, Modernity. New York: Columbia University Press, 2008. ISBN 978-0-231-14512-1. (englanniksi)
  • Schley, Fridolin: Kataloge der Wahrheit: Zur Inszenierung von Autorschaft bei W. G. Sebald. Göttingen: Wallstein, 2012. ISBN 978-3-8353-0960-9. (saksaksi)
  • Schütte, Uwe: W.G. Sebald - Leben und literarisches Werk. Berlin: De Gruyter, 2020. ISBN 978-3-11-064811-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]