Välimäen kaivos
Välimäen rautakaivos toimi Impilahdella Laatokan Karjalassa 1889–1910. Kaivoksesta louhittiin sen toiminta-aikana noin 348 000 tonnia malmia. Malmin pitoisuudet olivat 32,5 % rautaa ja 5,5 % titaania. Kaivoksen omisti pietarilainen Putilovin monialayritys ja kaivosyhteisössä asui 650 asukasta vuonna 1897.
Kaivoksen tuotantohuippu osui vuosille 1900–1902 jolloin malmia louhittiin joka vuosi yli 40 000 tonnia ja raudan tuotanto vaihteli 12 500 ja 15 000 tonnin välillä.
Vuonna 1899 valmistui Läskelän vesivoimalasta Välimäen kaivokselle kulkeva 8 kilometriä pitkä voimalinja. Tämä linja oli toinen laatuaan Suomessa Pitkärannan kaivokselle edellisenä vuonna valmistuneen sähkölinjan jälkeen.
Rautamalmi jauhettiin ja tiivistettiin briketeiksi, jotka kuljetettiin sitten kolmen kilometrin pituista kapearaiteista rautatietä pitkin Laatokan rantaan Välimäen laivalaiturille, sieltä proomuilla Viteleen ja edelleen Pietariin. Kaivoksella oli oma rukoushuone, kansakoulu, kirjasto, työväentalo ja torvisoittokunta. Myös työläisten asunnoissa oli sähkövalo. Kaivos pantiin seisomaan syksyllä 1907 ja yli 20 kaivosyhdyskunnan rakennusta jäi tyhjilleen. Vuonna 1918 kaivos joutui Suomen valtion haltuun joka myi sen 1922 Wärtsilä-yhtiölle. [1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- GTK Tietoaineisto : Suomen kaivosteollisuus : Rautakaivokset (Arkistoitu – Internet Archive)
- GTK tietoaineistot : Suomen kaivosteollisuus : Kaivosten tuotanto 1530 - 2001 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Heikki Hartikainen : Karjalan voimataloudellinen kehitys, KareliaKlubi-lehti, joulukuu 2008 (Web Archive-linkki)
- ↑ Nukkuva tehdas. Välimäen vuorikaivos, Suomen Kuvalehti, 03.01.1925, nro 1, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot