Vuoden teollinen muotoilija
Vuoden teollinen muotoilija on muotoilujärjestöjen vuosina 1987–2014 jakama palkinto ansioituneelle suomalaiselle teolliselle muotoilijalle. Palkinto oli vuosina 2006–2014 yksi kuudesta ammattialoittaisesta muotoilijapalkinnosta; muut olivat Vuoden taidekäsityöläinen, Vuoden tekstiilitaiteilija, Vuoden muotitaiteilija, Vuoden huonekalusuunnittelija ja Vuoden graafikko. Vuodesta 2015 Ornamo on jakanut Ornamo-palkintoa, joka nostaa vuosittain esille kolme ajankohtaista ja ansioitunutta muotoilun vaikuttajaa, joista yksi palkitaan.[1]
Alkuvuosina palkintoa jakoi Teolliset muotoilijat TKO ry. Vuodesta 1988 palkintosumma oli Fiskarsin lahjoittaman rahapalkinnon 30 000 markkaa sekä Iittala-Nuutajärvi Oy:n lahjoittaman, Jorma Vennolan suunnitteleman lasiveistoksen Näkijän lasit. Palkintoon liittyi myös palkitun töistä koottu näyttely Helsingin Design Forumissa.[2]
Palkinnon saajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1987: Ulla-Kirsti Junttila[3]
- 1988: Heikki Kiiski[2]
- 1989: Jyrki Järvinen[4]
- 1990: Jorma Vennola[5]
- 1991: Tapani Hyvönen[6]
- 1992: Hannu Kähönen[7]
- 1993: Raimo Nikkanen[8]
- 1994: Eero Miettinen[9]
- 1995: Pasi Järvinen[10]
- 1996:
- 1997:
- 1998: Kari Nieminen[11]
- 1999: Risto Väätänen[12]
- 2000: Turkka Keinonen[13]
- 2001: Barbro Kulvik ja Antti Siltavuori[14]
- 2002: Eljas Perheentupa[15]
- 2003: Juhani Salovaara[16]
- 2004:
- 2005: Olavi Lindén [17]
- 2006: Pekka Toivanen[18]
- 2007: Matti Makkonen[1]
- 2008: Tuuli Mattelmäki[1]
- 2009:
- 2010: Arni Aromaa & Sauli Suomela[1]
- 2011: Pekka Harni[1]
- 2012: Elizabeth Salonen[1]
- 2013: Reijo Markku[1]
- 2014: Kirsi Svärd[19]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Ornamo- ja Muotoilijat-palkintojen saajat ja ehdokkaat 2006 – 2017 Ornamo. 3.1.2016. Viitattu 22.11.2021.
- ↑ a b Maunula, Leena : Helsingin Sanomat, 23.6.1988, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Maunula, Leena: Harava, paperitekstiilit ja näyttelyarkkitehti palkittiin. Helsingin Sanomat, 21.5.1987, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kauneutta kypärään. Helsingin Sanomat, 3.6.1989, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Jorma Vennola on vuoden teollinen muotoilija. Helsingin Sanomat, 4.5.1990. Digilehti (maksullinen). Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Tapani Hyvönen, vuoden 1991 teollinen muotoilija. (Pikkuilmoitus näyttelystä Taideteollisuusmuseossa.) Helsingin Sanomat, 5.6.1991, s. 64. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ General fund Ornamo-säätiö. Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Helkama, Iris: Kokenut yrittäjä, sinnikäs kouluttaja. Helsingin Sanomat, 25.10.1993, s. 24. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Eero Miettinen valittiin vuoden teolliseksi muotoilijaksi. Helsingin Sanomat, 2.6.1994, s. 30. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Pasi Järvinen, vuoden 1991 teollinen muotoilija. (Pikkuilmoitus näyttelystä Suomalaisen muotoilun edistämiskeskuksessa.) Helsingin Sanomat, 23.9.1995, s. 34. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Pöppönen, Hannu: Kari Nieminen on vuoden teollinen muotoilija Helsingin Sanomat. 15.5.1998. Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Pöppönen, Hannu: Vuoden teollinen muotoilija Risto Väätänen suunnittelee paperinvalmistuslinjoja Helsingin Sanomat. 3.6.1999. Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Paalosalo, Mari: Vuoden teollinen muotoilija tykkää tekstiviesteistä Taloussanomat. 21.11.2000. Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Honkavaara, Leena: Kärsimätön ja käytännöllinen muotoilevat samassa pesässä. Helsingin Sanomat, 3.11.2001. Digilehti (maksullinen). Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Pöppönen, Hannu: Olutvankkureista sykemittariin. Helsingin Sanomat, 14.10.2002. Digilehti (maksullinen). Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Pöppönen, Hannu: Juhani Salovaara on vuoden teollinen muotoilija. Helsingin Sanomat, 26.11.2003. Digilehti (maksullinen). Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Pöppönen, Hannu: Olavi Lindén on Vuoden teollinen muotoilija. Helsingin Sanomat, 20.9.2005. Digilehti (maksullinen). Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Pöppönen, Hannu: Pekka Toivasesta vuoden teollinen muotoilija. Helsingin Sanomat, 28.9.2006. Digilehti (maksullinen). Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Hanhinen, Hanna: Kirsi Svärd valittiin vuoden teolliseksi muotoilijaksi Yle Uutiset. 7.2.2014. Viitattu 22.11.2021.