Vokaaliavaruus
Vokaaliavaruus on se mahdollisuuksien avaruus, jossa luonnollisen kielen vokaaleja voi tuottaa. Se voidaan ymmärtää joko universaalisti kaikkia kieliä koskevaksi, jolloin se samastuu vokaalien tuottamisen fysiologisiin rajoihin, tai kielikohtaisesti, jolloin sen voi ajatella yhdeksi osaksi kielen vokaalijärjestelmän fonologista kuvausta.[1] Kielten on usein ajateltu käyttävän fysiologisesti määräytynyttä universaalia vokaaliavaruutta hyväkseen niin, että ensin käytetään periferaaliset eli mahdollisimman kaukana toisistaan olevat avaruuden pisteet ja vasta sitten muut, jotta kielen vokaalijärjestelmän eri vokaalit erottuisivat toisistaan maksimaalisen selkeästi.[2]
Artikulatorinen vokaaliavaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vokaaliavaruus määriteltiin alun perin artikulatorisesti Daniel Jonesin kardinaalivokaalien perusteella.
[i] on ensinnäkin vokaali, jossa kieli on niin edessä ja niin ylhäällä kuin ääniväylän anatomiset rajat eli kitalaki ja yläetuhampaat sallivat; sen diagonaalinen vastakohta on [ɑ], jossa kieli olisi niin takana ja niin alhaalla kuin mahdollista. Jälkimmäistä pistettä on kuitenkin kielen liikkuvuuden ja muovautuvuuden perusteella vaikeampi määrittää, joten yleensä tarkastellaan vain kielen korkeinta kohtaa.[3] Näiden kahden ääripisteen jälkeen muut pisteet määritettiin niin, että kieli pidetään niin edessä kuin [i]:ssä tai niin takana kuin [ɑ]:ssa ja sitä joko lasketaan ([i]:stä lähdettäessä) tai nostetaan ([ɑ]:sta lähdettäessä) niin, että lopputuloksena olevasta asemasta tuotettu vokaali olisi havaintovaikutelmaltaan aina yhtä pitkän askelen päässä edeltäjästään.
Näiden ääriasentojen perusteella on sitten määritetty esimerkiksi IPA-transkription viitevokaalit [i e ɛ a u o ɔ ɑ], jotka perustuvat Daniel Jonesin primaarisiin kardinaalivokaaleihin.[4] Vokaaliavaruuden voi piirtää kielen korkeimman kohdan mahdollisten sijaintien mukaisesti vokaalinelikulmioksi, joka on muodoltaan puolisuunnikas, koska kieli ei suuväylän alaosassa kykene liikkumaan yhtä paljon eteen- ja taaksepäin kuin sen yläosassa.[5]
Akustinen vokaaliavaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vokaaliavaruus voidaan määrittää myös akustisesti käyttämällä vokaalien kahta (tai kolmea) alinta formanttia. Jos esimerkiksi [i]-vokaalin alin formantti F1 on 200 Hz ja toiseksi alin F2 on 2500 Hz, tässä avaruuden pisteessä sijaitsee se kohta, jota alemmas F1 ei voi laskea ja jota ylemmäs F2 ei voi nousta, koska se on ihmiselle fysiologisesti mahdotonta tuottaa (joskaan ei havaita). Vokaaliavaruus voidaan myös mahdollisten F1- ja F2-arvojen perusteella piirtää näiden muodostamaksi koordinaatistoksi, joka vastaa suunnilleen yksi yhteen artikulaation perusteella laadittua vokaalinelikulmiota.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ vokaaliavaruus 2.6.2023. Tieteen termipankki. Viitattu 2.6.2023.
- ↑ Ladefoged: Vowels and consonants: An introduction to the sounds of languages, s. 35. Blackwell, 2001.
- ↑ Catford, J. C.: A practical introduction to phonetics (toinen laitos), s. 127. Oxford University Press, 2001.
- ↑ Suomi, Kari & Toivanen, Juhani & Ylitalo, Riikka: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 94. Gaudeamus, 2006.
- ↑ a b Suomi, Kari & Toivanen, Juhani & Ylitalo, Riikka: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 99. Gaudeamus, 2006.