Voiteluaine

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Voiteluaineita käytetään konetekniikassa koneiden liikkuvien osien välisen kitkan pienentämiseksi, välyksien tiivistämiseksi sekä kulumisen estämiseksi. Aiheeseen keskittyvä konetekniikan haara on tribologia.

Voiteluaineilta vaaditaan juuri oikeanlaisia ominaisuuksia voitelukohteesiin ja ympäristöolosuhteisiin nähden. Voiteluaineet ryhmitetään yleensä voiteluöljyihin, voitelurasvoihin sekä kiinteisiin voiteluaineisiin. Myös kaasut voivat toimia voiteluaineina.

Voiteluöljyistä tavallisimpia ovat maaöljystä jalostetut tuotteet. Voiteluöljyn tärkein ominaisuus on sopiva viskositeetti eli sisäinen kitka. Muita toivottavia ominaisuuksia ovat voitelukyky, vaahtoamattomuus, vähäinen vanheneminen ja hapettuminen sekä laadun tasaisuus. Hydrodynaamisessa voitelussa pintojen keskinäinen liike imee voiteluaineen pintojen väliin.

Voitelurasvat kuten vaseliini, ovat yleisvoiteluaineita, joilla voidellaan työkoneiden ulkoisia liikkuvia osia (kauhan nivelet, nostolaitteiden nivelet, renkaankeskiöt yms). Tavallinen yleisvaseliini on hunajamaista tiheää ainetta, jota levitetään painamalla sitä voitelunippoihin vaseliiniprässillä. Se kestää vettä ja lämpötiloja hyvin, siksi se on työkoneissa yleinen voiteluaine. Spray-pulloissa myytävä synteettinen vaseliini on nestemäistä, kestää myös hyvin kuormitusta eikä sotke niin paljoa, se sopii paremmin satunnaiseen harrastajakäyttöön.

Kiinteitä voiteluaineita ovat esimerkiksi molybdeenidisulfidi ja grafiitti. Erityiset tilanteet voivat vaatia kiinteää voiteluainetta, kuten elintarviketeollisuus, syövyttävät olosuhteet tai tyhjiöolosuhteet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppo Kivioja: Konetekniikka. Otatieto Oy, 2003. ISBN 951-672-331-4. Kappale 4.3: Voiteluaineet

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]